Mitä kuuluu?

Meille kuuluu hyvää, mitäs muille? :)

Emäntä on ollut hieman laiska kirjoittelemaan kuulumisia, vaikka päivittäin tapahtuu vaikka mitä. Yritetään kunnostautua tälläkin saralla nyt kun vietetään 7 viikon mittaista joululomaa.

Hirvijahti saatiin loppuun viime viikon sunnuntaina ja nyt alkaakin Pipsan treenit! Tänään (27.11.) saatiinkin sitten jäniskausi avattua ihan hienosti, saalista ei tullut kuin yhden rusakon verran, mutta alku se on sekin :) Olen jo muutamaan otteeseen todennut, että Pipsalla on ihan kivasti kiinnostusta jäniksen jäljille. Aamupäivä menikin hienosti kun saatiin seikkailla Pipsan kanssa kaksin ja tutkia jälkiä rauhassa. Pipsa löysi tien pientareelta tuoreen makuullemeno jäljen ja ilmeisesti haistoi jäniksen jo tielle, koska juoksi eteeni, inahteli ja vilkuili metsään, aivan kuin olisi pyytänyt lupaa saada lähteä hajun perään. Koira ei aiemmin ole ollut missään kosketuksessa jäniksen kanssa, joten varmaankin jotain pientä jännitystä tuo haju toi tullessaan :D Kannustin koiraa etsimään ja niin se painelikin sitten jälkeä pitkin metsään kamalalla touhulla. Ei mennyt kovin kauaa, kun koira jo näytti tulevan tielle 40 metrin päästä siitä kohdasta mitattuna josta meni metsään. Kävelin katsomaan oliko sinne ilmestynyt jäniksen jäljet ja kuinka ollakaan, sieltähän se pitkä korva oli hypännyt tielle ja jatkanut minun jälkiäni pitkin siihen suuntaan mistä juuri Pipsan kanssa olimme tulleet. Koira paineli jo pitkällä jälkien perässä ja pysähtyi välillä vilkaisemaan, että tulenko perässä. Kävelin hitaasti koiran perässä ja kannustin sitä hakemaan. Kyllä se hienosti meni edellä jälkeä pitkin, uskallus vaan ei ilmeisesti vielä riitä täysin itsenäiseen työskentelyyn, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa kehitytä :)

Meidän rusakko näyttäytyi mäyriksen pitkän ja sinnikkään jäljestystyön jälkeen yhdellä peltoaukealla (jonka reunaan, metsäsaarekkeeseen se oli mennyt makuulle) kun isän ajokoira törkeästi käytti hyväkseen pitkiä jalkojaan ja varasti meidän rusakon jäljet Pipan nenän edestä. Kun Jeppe pääsi metsän puolelle, alkoi jo haukku ja samassa rusakko hyppäsi pellolle ehkä noi 75m päästä meistä. Pipsa oli painellut Jepen perässä metsään, joten se ei päässyt jussia näkemään, harmi..

Jeppe teki kyseisestä rusakosta hukan puolen tunnin päästä, mutta löydettiin vielä hyvät jäljet ja Jeppe lähti niitä ajamaan. Ei aikaakaan kun rusakko oli pötköllään ja Pipsakin pääsi haistamaan sitä ihmeellistä elukkaa. Oli hieno huomata, kuinka koira silmiin tuli samantien eräänlainen intohimon pilke kun se pääsi vähän kalttaamaan rusakkoa. Pipa nappasi jussia koivesta kiinni ja nyki kamalalla innolla, ei se olisi halunnut päästää raadosta irti ollenkaan :) Teki varmasti ihan hyvää koiralle, kun se pääsi sen ihmeellisen hajun lähteelle ja osoitti melkoista intohimoa raatoa kohtaan :D

Ihan hieno päivä kaiken kaikkiaan, vaikka vähän vilpoista olikin. Koira ei kyllä tuntunut palelevan hetkeäkään, mikä oli ihan hieno homma.. Meillä jokainen metsäpäivä on ihan vasta opettelua, niin Pipsan kannalta, kuin omalta kannaltanikin.. Onhan kyseessä ensimmäinen koira, jonka kasvatuksesta ja koulutuksesta olen itse täysin vastuussa.. Päivä päivältä Pipsa opettelee minun tavoilleni ja minä opettelen Pipsan tavoille :)

Valkea unelma

Vihdoinkin se lumi tuli meillekin! Mäyris on niin onnellinen, että ravaa ulkona jatkuvasti.. No, ehkä se uutuuden viehätys muutamassa päivässä laantuu niin ei tarvi emmännänkään päivystää portsarina :) Nyt kyllä sormet jo syyhyää päästä Pipsan kanssa metsään! Jos emännällä ei olisi huomenna ruotsin koetta, niin olisi enemmän kuin todennäköistä että tulisi pidettyä "etäopiskelupäivä" ;) Perhanan ruotsin koe! :D

Metsällä

Olimme eilen Pipsan kanssa metsällä. Olen valinnut retkien ajankohdiksi kiireettömiä aamuja/päiviä, jolloin saa viettää koiran kanssa aikaa mielin määrin ... ja aivan kaksin :) Sattuipa sitten niin, että käppäiltyämme tunnin verran, etenemättä kuitenkaan 300m pidempää matkaa, sai Pipsa nenäänsä jonkin hajun ja lähti painelemaan pellolta metsään. Itsehän ihmettelin, että mikäs sille nyt tuli, kun taakseen katsomatta paineli pöpelikköön niin että varvut vain rapisivat :) Tyytyväisenä kuitenkin seisoskelin siinä, minne Pipsa minut oli jättänyt :) Koira viipyi matkallaan 10min ajan, kunnes palasi pellolle, edelleen nenä maata viistäen. Koira päätti pienen pyörähdyksen jälkeen kuitenkin palata jälkiään metsään.

Tutkiskelin siinä aikani kuluksi tarkemmin jälkiä, joita kylläkin oli vaikea erottaa pitkän heinän seasta. Ajattelin, että peurat ne tässäkin ovat kävelleet, mutta muutinkin sitten mielipiteeni kun löysin pellon reunalta savesta noin 3cm pitkän sorkan jäljen ... kauris. Samalla pellolla on todistettavasti myös jäniksiä, sillä se on yksi vakiopassipaikoista jänistä jahdattaessa. Alueella liikuskelee myös supikoiria ja toisinaan kettujakin, että melko rikasta seutua kyllä, mutta olisin kyllä mieluusti selvittänyt myös millä jäljillä mäyris käyskenteli.

Odottelin edelleen metsässä viihtyvää koiraa ja koitin tähyillä tiheään metsikköön, näkyisikö siellä edes heiluvia oksia, josta saisi vähän osviittaa missä Pipa painelee. Koiraa ei näkynyt, mutta kun kääsin katseeni tulosuuntaamme, näin pellon yli köpöttelevän kauriin, joka pysähtyi keskelle peltoa ja vilkuili taakseen. Elukka jatkoi matkaansa rauhallisesti metsän puolelle ja jäi sieltäkin vilkuilemaan taakseen. Meikäläiseltä meinasi tippua silmät päästä, en meinaan koskaan ole nähnyt kauriin liikkuvan noin verkkaiseen tahtiin, aina ne kirmaavat täyttä vauhtia pakoon :D

Samassa koirakin tuli pellolle, ei tosin samaa jälkeä kauriin kanssa, vaan paljon lähempää minua. Koira tuskin oli tietoinen koko kauriista ja siitä, että itse oli ajanut sen liikkeelle. Kävelin koiralle mitään puhumatta vähän lähemmäs kauriin tulojälkiä. Ja voi jestas sitä menoa, kun koira pääsi tuoreelle jäljelle! :D Ei se aluksi ymmärtänyt ollenkaan mistä suunnasta jälki tulee ja mihin se menee, Pipsa viiletti vain korvat liehuen pellon kulmasta toiseen, edestakaisin jäljeä. Aikansa se jatkoi samaa juoksua, kunnes huomasi, että tästähän jälki jatkuu metsän puolelle! Oli hienoa seurata noita ahaa -elämyksiä :D Pipsa seurasi oletettua jälkeä (täällä ei ole lunta, joten en edelleenkään voi varmaksi sanoa) todella pitkälle ja kauempana metsässä vingahteli, mutta ei vielä osannut ajoääntä päästää :)

Pipsa on edelleen ihan lapsi, mutta hieno suoritus vielä kesken kasvuiselta mäyrikseltä :) Laskujeni mukaan koira oli pellolta lähtevällä jäljellä reilun 30min ajan. Pipsan kanssa on metsässä liikuttava todella hitaasti, että se ehtii kunnolla "hakea". Pikku hiljaa alan oppia mäyriksen tavoille ;) Pari kertaa ollaan oltu Jepen ja Pipsan kanssa samaan aikaan metsällä ja siellä Pipsan päätavoite on vain yrittää pysytellä Jepen kintereillä, ei sillä jää aikaa tutkia jälkiä itse :)

Tämä tyttö rakastuu päivä päivältä enemmän mäyrikseensä ja on pikkuisestaan todella ylpeä!

Lisää vaatteita

Viimeisistä kuulumisista onkin jo vierähtänyt tovi.. Arki on edennyt tavalliseen tapaan, ilmat ovat leutoja ja tiet kuraisia, eikä tietoakaan lumesta.. Emäntä on käynyt ahkerasti peuroja ja kauriita kyttäilemässä, mutta silläkään saralla ei toistaiseksi ole onnistanut. Meidän metsässä  liikkuminen on tällä hetkellä aika hankalaa, monen tekijän takia..

1. On se hirvijahti, joka vielä ei ole alkanut ja niin ollen rajoittaa vielä meidän liikkumisia, sillä en halua mennä hirvien keskelle säikyttelemään niitä.
2. Tänä viikoloppuna kun se hirvijahti viimein alkaa, emäntä juokseekin siellä kaikki viikonloput pahimmassa/parhaassa tapauksessa tämän vuoden loppuun asti.
3. Emännän tehdessä pienpetojen pesien kartoitusta, tuloksien tarkastelun jälkeen liikkumatila kapenee entisestään..
4. Yksi erittäin hyvä harjoitusmaasto sijaitsee erään vanhan maatilan lähiympäristössä, ainoana miinuksena ... omistaja käyttää runsaasti rotanmyrkkyä tuhoeläinten häätöön.

Kyllä näitä varjopuolia vielä riittää, mutta onneksi tunnelin päässä näkyy hieman valoakin :) Emännän joululoma alkaa jo 26.11. ja loppuu 17.1. pitkän loman aikana ehditään varmasti Pipsankin kanssa touhuta paljon rakkaan harrastuksen parissakin :)

Lumen tuloa odotetaan kyllä jo kuin kuuta nousevaa. Illat muuttuisivat edes hieman valoisammiksi ja kuran määrä vähenisi..  Olisi myös todella mielenkiintoista nähdä, mistä jäljistä Pipsa on kiinnostunut. Supikoirat kyllä kiinnostaa edelleen, mutta lumettomasta maasta ei oikein voi todeta kiinnostusta muiden jälkien osalta (koska niitä peuroja ja kauriitakaan ei ole näkynyt).

Mutta nyt sitten otsikon mukaiseen aiheeseen! Sain eilen illalla innostuksen puuskan ja tein Pipsalle uuden fleecetakin. En sitten tiedä tulenko koskaan tarvitsemaan näin montaa vaatetta tai vaatteita ollenkaan, mutta pistetään sitten kirpparille :) Tein maastoliivistä kaavan ja ompelin kuvioidusta fleeceviltistä takin joka olikin tosi nopea tehdä. Takki on kylläkin väriltään luonnonvalkoinen, mutta pidetään sitä sitten pyhätakkina :D

Tässä muutama kuva tuotoksesta.