Vanhan loppu on uuden alku!

Oltiin äitin kanssa tänään Tampereella hakemassa minulle uutta metsästyspukua joululahjaksi. Erittäin sopiva puku löytyikin, on meinaan ensimmäinen omistamani naisille suunniteltu puku.. Olikin aluksi vaikea tottua ajatukseen, että puku oikeasti istuu päälle :D Hihat ja puntit ovat oikean mittaiset, eikä vyötärö raavi kainaloita tai purista lanteita! On tämä nyt luksusta, ei voi muuta todeta :)


Pitihän pukua lähteä heti testaamaan, vaikka metsässä olikin jo pilkko-pimeää ja Pipsa pääsi tietysti mukaan, kun oli koko päivän kököttänyt vain sisätiloissa. Kun pääsimme metsään, niin ei aikaakaan kun Pipa alkoi ajaa sillä tutulla suolla ja hetken päästä alkoi kuulua kumeaa seisontahaukkua hakkuuaukean laitamilta. Haukku pysyi hienosti paikallaan ja arvasin, että nyt siellä taitaa sitten olla supikoira edessä. Eipä auttanut muu, kuin lähteä taskulampun valossa rämpimään kohti haukkua.

Kauempaa jo näin, että kahdet silmät siellä kiiluivat ja koira haukkuin kuin viimeistä päivää. Epäilen, että haukussa oli tuolloin kaksi supikoiraa, joista toinen otti ritolat kun lähestyin niitä. Pipsa sai kuitenkin hienosti pidettyä toisen paikallaan. Sen yksityiskohtaisemmin kertomatta ... se supi tuli tiensä päähän ja lunasti paikkansa Pipsan ensimmäisenä "itsenäisesti hankittuna supina".

Täytyy myöntää, että kyllä emännällä taas on naama kuin Naantalin aurinko ;) Ihan mahtava juttu. Kyllä tämä on antanutkin itseään odottaa, mutta kaipa se edelleenkin niin on, että hiljaa hyvä tulee. Pipsa on ollut kehitykseltään todella hidas koira, mutta kyllä se odotus nyt palkittiinkin.

Olen aikanaan sanonut, että jos Pipsan ansiosta edes yhdeltä supikoiralta saadaan henki, niin enempää en suorituksia vaadikaan. Koiran pedistä kuuluu nyt vaimeaa haukahtelua, Pipsa on ilmesesti jälkijahdissa ;) Näihin tunnelmiin on hieno lopettaa vuosi 2011!

Suuri metsästäjä ja uros supi.

Pipsa ja toimitus toivottavat kaikille Ystäville oikein riemukasta ja tuottoisaa Uutta Vuotta 2012!

Rennot välipäivät..

Ollaan otettu ilo irti joulun ja uuden vuoden välipäivistä, kun saa nukkua pitkään, eikä aikatauluista tarvitse kirjaimellisesti välittää. Pipsa on tainnut nauttia aikatauluttomuudesta kaikista meistä eniten, sillä koira pötköttää edelleenkin sängyssä peiton alla, eikä sillä ole kiire pissalenkille märkään talvisäähän. Pipsa sai myös eilen juhlaillallisen, joka sisälsi maksalaatikon loput, jotka palvelusväelle eivät vaan enää uponneet.

Mikäpä uusien lakanoiden välissä onkaan kölliessä :)

Uudeksi vuodeksi menemme vanhempieni kanssa rantasaunalle saunomaan! Rannassa on tarkoitus ampua myös muutama raketti ja nauttia saunamökin tunnelmasta ja etenkin takkatulen loisteesta.

Hyviä Pyhiä!

Hämäläiseen tapaan Pipsa palvelusväkineen toivottaa kaikille Mahtavaa Joulua!

Meidän joulu sujui perinteiseen tapaan sukuloidessa, Tapanina ajeltiin Teiskossa muorin syntymäpäivillä ja siellähän viihdytettäviä riitti. Pipsan kieli taitaa olla turtana kaikesta kasvojen nuolemisesta ;) Pipsalla on kaikki hyvin, kunhan ympärillä vain on paljon ihmisiä.

Jahtia ensilumilla

Viime yönä se sitten satoi, varsinainen ensilumi tännekin! Tietysti siitä otettiin heti ilo irti ja lähdettiin jänisjahtiin. Nakki koiranen pääsi tietysti mukaan, kun pakkastakaan ei juuri ollut. Pipsa seuraili tapansa mukaan innokkaasti jäniksen jälkiä, mutta eipä sieltä suusta ääntä päässyt. Pipsa ajoi yhden metsäjäniksen (tapaisen) pitkäkorvan ylös, mutta tuli aikansa jäljestettyään pois metsästä. Jeppe otti kuitenkin kyseisen jäniksen ajoon vähän ajan päästä ja tunnin ajon jälkeen pupu juoksi tiensä päähän. Päivän saldona oli kaksi pupua. Pipsa teki kyllä hienon jäljestystyön "metsäjäniksen" löytämiseksi ampumisen jälkeen, kun se juoksi vielä muutaman metrin metsän puolelle. Ja se jänöhän tietysti oli mäyriksen jänö ;)

Pipsa kummastelee passimiestä (tai siis -naista)

Käytiin me metsällä myös maanantaina, mutta ilman tulosta. Pipsa kävi tarkastamassa pienen ketunpesänkin, mutta sekin oli valitettavasti tyhjä. Mutta tulipahan ulkoiltua! :)

Mäyris on nyt e-rit-täin vä-sy-nyt!

(Kuvia saaliista löytyy eräpäiväkirjan puolelta)

Mejä -treenit

Sula maa, eikä lumesta tietoakaan.. Ei olla Pipsan kanssa nyt oikein ehditty harrastaa yhdessä niin paljon haluaisin, kun itse juoksen hirvijahdissa viikonloput. Olen niin kyllästynyt tähän harmauteen ja pimeisiin iltoihin, lumen tulo helpottaisi hirvijahtiakin, samoin Pipsan kanssa harrastamista, näkisi ainakin minkälaisia jälkiä koira seuraa metsällä. Viime viikolla meille tarjoutui mahdollisuus päästä testaamaan verijälkeä tällä viikolla ja kuten arvata saattaa, tänään oli sitten se päivä :)

Maastoon vedettiin avo -luokan tyylinen jälki, jolle koira päästettiin ihan tuoreeltaan, ei siis annettu vanheta 12h. Pipsa teki hienoa työtä, vaikka siitä nyt ei voi mennä täysin takuuseen seurasiko koira minun jälkiäni, vai verijälkeä, no nenäänsä se ainakin käytti. Pari kertaa Pipsa harhaantui riistan jäljelle, mutta kehotuksesta palasi verijäljelle. Pysähtyi hienosti makuille ja osasi jatkaa jäljestystä itse. Kokeilemalla tuli kerrasta selväksi minkälainen liina kannattaa tulevaisuudessa hommata ja muitakin käytännön vinkkejä sain jäljen vetämistä ajatellen.

Meidän opettaja kehotti ilmoittautumaan kokeeseen heti keväällä. Itse en välttämättä ihan tämän kokeilun perusteella vielä ilmoitusta lähetä, mutta koiranpedistä kantautuvasta tyytyväisestä tuhinasta  päätellen olemme löytäneet oikein hyvän harrastuksen kevättä ajatellen! :) Ehkä sitä joskus voisi kokeisiinkin asti lähteä!

Marraskuun alun tunnelmia

"Pipsalla todettiin kokkimaisten bakteerien aiheuttama korvatulehdus. Tämän hoitoon aloitettiin Canofite-tipat, joita laitetaan 3-5 tippaa (kevyt puristus) molempiin korviin 2 kertaa päivässä 1-2 viikon ajan, niin kauan että korvat eivät ole erittäneet 3 pv aikana. Korvat puhdistetaan parin päivän välein hoidon aikana. Koska korvapunkkeja ei voitu sulkea pois (kissakontaktit), sai Pipsa myös näihin tehoavan loislääkkeen. Koiraa ei saa pestä 2 päivään tämän vuoksi."

Jep jep, että sellaista kuuluu meidän marraskuuhun. Ei tässä voi muuta, kun toivoa että pakkaset tulisivat pian, niin korvatulehduksen uusiminen/jatkuminen voitaisiin minimoida. Lääkäri harmitteli, kuinka kaikilla eläimillä on tähän vuodenaikaan paljon kaikenlaisia tulehduksia, johtuen lauhoista ja kosteista ilmoista.

"Potilas" itse ei ole vaivasta moksiskaan, korvien puhdistuksen ja lääkinnän jälkeen saa kiitokseksi hienosta käytöksestä valkohomejuustoa. Lääkinnän kanssa siis tuskin tulee olemaan mitään ongelmaa ;)

Blogitunnustus

Saatiin Tunnustus Pinjalta ja toimintaohjeet ovat seuraavat: 

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Me annamme tunnustuksen säännöistä huolimatta vain kolmelle, jotta muillekin jää tilaisuus antaa tunnustus:

Bonolle

Dorikselle

Brutukselle ja Hipulle

Ja sitten 8 asiaa Pipsasta:

1. Pipsa ei tykkää possunkorvista.
   
2. Pipsa nukkuu yönsä isäntäväen kanssa samassa sängyssä ... ja peiton alla!
   
3. Koulutusherkkuina käytetään usein kissan kuivamuonaa! Vielä ei ole sen voittanutta.
   
4. Pipsalla on vain yksi todellinen isäntä. Ja se on emäntä ;)
   
5. Meillä on säästöpossu, johon kerätään rahaa Pipsan luolatutkaa varten.
   
6. Meidän pieni mäyris on sulattanut koko suvun sydämet. Kuka nyt mäyräkoiraa ei rakastaisi?
   
7. Pipa on TODELLA RÖYHKEÄ kerjäläinen. Jos nenällä ja tassulla pukkailu ei auta, koira alkaa huokailla sydäntä riipivästi.
   
8. Yksi Pipsan rakkaimmista ystävistä on kissa.

Sunnuntai-illan tunnelmia

Sunnuntai kului aamun ja päivän osalta kiireisissä merkeissä, koira odotteli illansuussa kotona vailla iltalenkkiä. Seitsemän aikaan oli vielä suhteellisen valoisaa, joten  ajattelin lähteä juoksuttamaan koiraa metsään. Enempää tuumimatta lastasin koiran autoon ja lähdettiin metsään. Olin ajatellut korkeintaan puolen tunnin lenkkiä, sillä pimeys iskee hetkessä kellon lähestyessä kahdeksaa.

Oltiin kävelty Pipsan kanssa kymmenisen minuuttia, josta koira oli ollut siis irti 5 minuuttia. Tämän syksyn aikana koiran hakutekniikka on selvästi kehittynyt, kehitys on ollut havaittavissa vaikka ei paljoa olla ehdittykään käymään metsällä. Olen todennut ennenkin, että Pipsa luottaa nenäänsä enemmän kun työskentelee hämärässä (sehän nyt on tiestysti sanomattakin selvää) ja niinpä kävi nytkin. Hetken haeskelun jälkeen koira paineli päättäväisesti metsän uumeniin ja alkoi viipyä siellä. Eipä aikaakaan kun ensimmäinen kiljahdus kuului ja minä kuvittelin, että ehkä koira vinkaisi vaikkapa ojaa ylittäessään. Kiljunta kuitenkin jatkui välittömästi ja lähti liikkumaan. Pakko se oli sitten vain uskoa, että Pipsa taitaa ihan oikeasti ajaa jotakin! Ja äänen kanssa!

Ajoa jatkui kokonaista 20 minuuttia ja Pipsa ylitti ajossaan myös metsätie ja samalla aiemmin tehdyt "omat jälkemme". Ajoääni oli melko kimeän oloinen, mutta haukku hyvin taajaa, muuten en osaa arvostella, sillä en osaa kuin arvata mitä koira mahtoi ajaa. Alue, jossa koira alkoi haukkua, on metsäjänisten oleskelualuetta, joten paras veikkaukseni on, että koira ajoi joko jänistä tai rusakkoa.


Tähän on hieno päättää sunnuntai! Tähän asti äänettömän ajurin kielenkannat heltisivät :) Vau.

Kuvan jänis ei tiettävästi liity tähän tapaukseen ;) (kuva täältä)

Ex tempore

Meidän sunnuntaiaamu alkoi parin tunnin metsä/ranta/pelto lenkillä. Pipsa pääsi siis tänään ensimmäistä kertaa tänä syksynä juoksemaan vapaana, ja vapauden riemu oli sanoin kuvaamatonta :) Tulipahan taas todettua, että vaikka kuinka ollaankin koko kesä ja syksy lenkkeilty ahkerasti, niin ei remmissä lenkkeily ole lähellekään sama asia, kun vapaus. Parin tunnin juoksemisen jälkeen koiralta alkoi olla jo suurimmat energiat tuhlattu. Kello ei ollut vielä edes kymmentä, ja aikataulu vaikutti lupaavalta siinä mielessä, että sattaisimme ehtiä lähellä pidettäviin mätsäreihin. Siitä paikasta lähdettiinkin kiitämään kohti tapahtumapaikkaa, erinäisten mutkien kautta. En tosiaan ollut suunnitellut mätsäreihin menoa tälle päivälle, lähtö tuli, kun aikataulu antoikin yllättäen myöden.

Esiintyminen meni mielestäni upeasti. Ei nimittäin viimeaikoina olla paljon näyttelyhommia treenailtu. Ennen kehän alkua vaikuttti kyllä siltä, että tänään ei hommasta tule mitään :D Tuntui ettei koira kuunnellut ollenkaan, oli vaan pullistelemassa muille. Pipsa kuitenkin varmaan nauttii huomion keskipisteenä olemisesta, sillä kun päästiin kehää kiertämään, tuntui siltä, ettei paljon paremmin olisi voinut mennäkään :D Pipsa jopa seisoi hienosti, ainakin suurimman osan ajasta. Tuloksena esiintymisestä oli Pienten Koirien sinisten 2. sija. Emäntä ainakin muistutti sitä kuuluisaa Naantalin aurinkoa kun asteltiin kehästä pois, ihan mahtava päivä :)

Iltapäivällä käytiin vielä ampumaradalla, jossa vierähtikin 3 tuntia. Tällä hetkellä mäyräkoiran olotilaa voisi kuvata parhaiten sanalla kooma :D

)

Valmiina-paikoillanne-AJA!

Meidän neitokainen antoi viitteitä ajotaipumuksistaan tänään. Äitini oli Pipsan kanssa päivälenkillä ja metsätiellä heidän edellään köpötteli kaksi mäyrää. Äiti ei meinannut tunnistaa ensin elukoita, mutta toisen mäyrän vilkaistessa taakseen, äitikin tunnisti otukset mettisioiksi. Pipsa ei nähnyt mäyriä ollenkaan, mutta jäljelle tullessaan koiraan tuli eloa kuin salaman iskusta ja samassa alkoi haukku. Likka oli kiljahdellut jäljellä kuin vanha tekijä :) Tässä vaiheessa äitini soitti minulle ja puhelu meni tähän tapaan:


-Haloo?
- Puuhpuuhläählääh.. kaksi .. puuh .. mäyrää .. lääh.. poikasta.. juoksee täällä. Läähpuuh. Me juostaan Pipsan kanssa. Lääh. Pipsa ajaa.. Puuhpuuh.
- Täh? Siis ajatte mäyriä?
- Jooh.. puuh ... Pipsa haukkuu ... läähpuuh. En mä tiedä mitä mun pitää tehdä!!
- No kehu koira!!
- Joo.. Läähpuuhpuuh.. kehun kokoajan.
- No hyvä! Odottakaan siellä mä tulen ihan sekunnissa.
- Huhhuuh. No selvä.. Me odotetaan. Pipsa haukku hienosti!

Kävin Pipsan kanssa tutkimassa lähimaaston, mutta mäyrät olivat kadonneet tuhka tuuleen. Epäilen, että ne olivat jossain lähellä, jokin kannon alla, mutta pääsyttiin Pipsan kanssa palaamaan takaisin tielle. Lähellä on kyllä tunnettu mäyrän pesäkin ja alkuviikosta saimme lähettyviltä loukulla urosmäyrän, joten hyvin mahdollista on, että vanha pesäkin on asuttu. En tahtonut ottaa riskiä, että koira painuu mäyrien perässä pesään ilman kokemusta ja ilman luolatutkaa, siihen minä en ole vielä valmis :D Ja maaston nimikin jo enteilee pahaa .. Mäyränkallio. Täällä meilläpäin on paljon riistaan viittaavia paikan nimiä, on mäyränkalliota, mettisianmäkeä, haukkakalliota... You name it.

Täällä ei emäntä meinaa pysyä enää housuissaan, ensikuun alusta voi koiraa päästää jo huoletta irti kun jänistenkin rauhoitusaika päättyy, samoin metsäkauriin.. Mahtavaa päästä koiran kanssa samoilemaan metsään!

*kauhoisa katse* Vielä vajaa kuukausi ja olen vapaa!

Baywatch

Mikäpä täällä Iso-Roineen aalloissa pulikoidessa, kun rantavahtina toimii kulmakunnan valppain rantavahti. Jos uimarit uivat liian syvälle, antaa vahti äänimerkin, jos hennompi varoitus ei tehoa, otetaan käyttöön kumea ja kuuluva, syvältä rintakehästä kumpuava varoitussignaali. Viimeisenä keinona uidaan hukkuvan eteen, tehdään siinä käännös ja jos uimari ei vielä kerrasta saa otetta turkista, uidaan pelastettavan edessä ympyrää, kunnes joku tarttuu kiinni.

Hmm, tiedä sitten ketä Pipsa oikeasti pystyisi rantaan kiskomaan.. Ehkä vastasyntyneitä? Voisikohan jossain ilmoittautua lapsivesipelastus -kurssille?

Kesällä syödään kevyesti

Hau-di-hau!

Kesällä leijuu meikäläisen erityisen tarkkaan kirsuun monia iiiiiihania tuoksuja. Mut onkin tänä kesänä nimitetty viralliseksi Grillipartiolaiseksi, erityisen hyvin arvosanoin muunmuassa seuraavissa lajeissa:

1. Pihvinkääntäjän liikkeiden seuraaminen
2. Apajille tunkeutujien eliminointi (kunniamaininta erityisesti kissan karkoittamisesta)
3. Sydäntä riipivä huokailu ruokapöydän vieressä
4. Ylijäämien hävittäminen

Kyllä, grillipartiolainen on aina valmiina!

Näin kesäaikaan grillauksen yleistyessä joka viikonloppuiseksi traditioksi, olen alkanut kiinnittää kuitenkin huomiota myös solakoiden linjojeni tarkkailuun. Kuulin, että grilliruoka voi lihottaa ja täst´edes taidankin pitäytyä vain kevyessä kesäruuassa. Aamupalalla minulla oli tänään oravaa ja päivällisellä sain (melkein) nautiskella keltasirkkua (linturuokahan on kevyttä!) Ja kuinka kätevää, minun karvainen palvelijani (lue: perheen kissa) kantaa kaikki ateriat kotiovelle, siis takapihan ovelle.

Bon Apétit Ystäväni!

Valokuvahaaste

Meidät haastoivat mukaan Mauri ja Roope ja muitta mutkitta, tässä meidän valokuva.
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

(Tosin itsekin jouduin hieman soveltamaan sääntöjä, sillä 4. kansio sisälsi kuvia anopin kamerasta, ja samoin 5. kansiossa oli kuvia kummilapsistani, joten otin käyttöön siis 6.kansion)

Kuvassa on siis minkäs muunkaan kuin mäyrän etukäpälän kuva. Kuva on viime syksyltä, kyseessä oli muistaakseni urosmäyrä. Siitä voi jokainen päätellä millaisia aseita se kantaa mukanaan tassuissa. Kynnet ovat kutakuinkin minun peukalonkynteni pituiset ja kovat kuin teräs. Kyllä noilla kelpaa luolia kaivella.

Me voitaisiin haastaa Taika-koira,  Kulo ja Kaski, Ossi ja Manu, sekä Ronja (mikäli joku jo ei ole haastetta saanut :) )

Pitkästä aikaa!

Viimeisestä kirjoituksesta onkin kulunut aikaa jo reipas kuukausi, hurjaa. On aika rientänyt vaan niin älytöntä kyytiä kesän kynnyksellä. Emäntä aloitti työharjoittelun ja siinä samassa sai innostuksen aloittaa myös pyöräilyn. Mäyräkoirakin on saanut osansa lenkkeilyinnostuksesta ja hihnassa vetämättömyyttä on opeteltu pitkien lenkkien aikana melkoisesti. Nyt voin jo todeta, että ihan kivasti ollaan edistyttykin! :)

Pipsan metsästysvietti on syttynyt kesän myötä valtaisaksi. Enää ei tosiaan päästä lenkeillä supin pesäpaikan ohi ilman meteliä. Harmillista, kun yksi parhaista lenkkimatkoista kulkee juuri sen pesän ohitse, harmittaa kun koiraa ei voi päästää tutkimaan lähemmin. Syksyllä sitten ... hurjaa ... odotan syksyä jo intopiukeena, vaikka ei vielä olla edes kesää päästy kunnolla alkamaan :D

Pipsalla on alkuviikko mennyt  vähän ikävissä merkeissä.. Koiraa vaivaa ikävä ripuli ja tietenkin juuri helleviikon kunniaksi. Pipsa on muutenkin niin huono juomaan ja nyt sitten menettää nesteitä normaalia enemmän. Paastottu on nyt alkuunsa ja riisin keitinlientä olen nakille syöttänyt. Tänään olisi tarkoitus sitten keittää kanaa ja riisiä. Saa nähdä miten tekee kauppansa.. Kävin apteekista ostamassa ripulilääkettäkin, toivotaan että tämä nyt parin päivän sisällä helpottaa. Pipsa on kyllä oma itsensä käytökseltään.. Vähän tietysti väsymystä ilmassa, kun ei kunnolla ole saanut syödä. En yhtään tiedä mistä moinen ripuli on voinut saada alkunsa.. Ehkä se on vain joku vatsatauti? Olen kyllä miettinyt, että voisiko kyse olla loisista, mutta ulosteissa ei kyllä näy viitteitä  niistä. Täytyy kyllä madottaa koira heti kun tuo vatsa rauhoittuu.. Madotus oli muutenkin tarkoitus suorittaa tällä viikolla, mutta en sitten ehtinyt.

Riemukasta vappua kaikille! :)

Kyllä. Mäyris on taas nöyryytetty poseeraamaan rekvisiitan kanssa x)

Lahti nähty!

Kotona mammii tällä hetkellä hyvin uupunut koiruus. Reissaaminen on rankkaa!

Aamu alkoi hienosti, nimittäin unohdimme lähtöselvityksessä Pipsan kuljetusboksin kotiin ja kun asian muistin, oli myöhäistä kääntyä takaisin. No, eipä se nyt kovin vakava juttu ole, mutta olisi ollut ehkä hieman helpompaa koirallekin kun olisi päässyt sinne vähän rauhoittumaan välillä. Pärjättiin loppujen lopuksi ihan hienosti ilma häkkiäkin.

Oltiin paikalla hyvissä ajoin ja meikäläinen uunoili ensin hetken Suurhallin pihalla ja mietti, että mistä mahdetaan mennä sisälle. Kierrettiin Pipsan kanssa vähän pissalenkkiä ympäri pihaa ja hetken päästä sisäänkäynnin eteen alkoikin muodostua jono ja mekin menimme jonottamaan vuoroamme. Pipsa oli alusta asti tosi reipas, oma energinen itsensä tietenkin, mutta suhtautui outoon ympäristöön jossa oli satoja koiria, todella upeasti. Mäyristen kehässä nähtiinkin heti blogituttumme kääpiömäyris Brutus, oikein hurmaava herra :)

Pipsan kasvattajan, Elinan, oli tarkoitus esittää Pipsa kehässä, mutta kuinka ollakaan Pipsa pisti touhun ihan lekkeriksi. Kehän kiertäminen sujui suhteellisen hyvin, mutta pöydällä seistessä Pipa keskittyi vaan pusuttelemaan Elinaa seisomisen sijaan :) Päädyttiin sitten siihen, että minä esitän koiran. Osasin tietyllä tapaa jo siihen varautuakin, onhan Pipa ihan mamin tyttö.

Sitten koitti meidän vuoro. Meidän sarjassa oli yhteensä 7 narttua. Tuomarina puolalainen Margorzata Supronowicz. Pipsa esiintyi omasta mielestäni hienosti ensikertalaiseksi (ja ensikertalaisen ohjaamana) seisonnassa oli vähän keskittymisen puutetta, mutta se suurimmalta osin johtui meikäläisestä. Hampaat näytettiin tosi kiltisti, samoin muu tunnustelu onnistui muitta mutkitta. Mutta ... Tuomari löysi hännästä mutkan :/ Se on ollut Pipsalla pennusta asti, mutta koska mäyrikset ovat minulle aivan uusi rotu, en ymmärtänyt että niin pieni kaarre hännässä haittaisi yhtään mitään, ja kun se lääkärintarkastuksestakin oli päässyt läpi ilman huomautuksia.. Tämä tuomio tuli kyllä kaikille ihan yllätyksenä. Muuten tuomari kyllä piti Pipaa ihan mäyräkoiran näköisenä! :) Tässä arvostelu:

Medium size bitch with nice head. Enough pigmentation, long neck enough forechest, not really straight back. Her biggest fault is not completyli straight tail. -> JUN T

Eli oma suomennokseni:


Keskikokoinen narttu jolla hyvä pää. Tarpeeksi pigmenttiä, pitkä kaula, tarpeeksi rintakehää, ei ihan suora selkä. Pahin vika on ei täysin suora häntä.

Itselläni on kaikesta huolimatta oikein onnellinen fiilis. Pipsa esiintyi hienosti ja siinä samassa minäkin tein sitten debyyttini handlerina ;) Olihan se kehässä pyöriminen ihan mukavaa, mutta se ei ole alunperinkään ollut syy koiran hankintaan. Itse arvostan enemmän sitä, jos Pipsalta ammutaan edes yksi supikoira elämänsä aikana, paljon enemmän kuin SERTejä ja CACIBeja :) Meillä oli mahtava kokemusten päivä. Tästä eteenpäin voidaankin keskittyä muihin harrastuksiin täysin rinnoin! :)

Mahtavaa pääsiäistä kaikille! Me siirrymme pääsiäisen viettoon grillikauden avajaisten merkeissä!

Vielä viikko

Ensi lauantaina Pipsa lähtee elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn! Saapahan nähdä mitä tuomari on mieltä meidän nakista :) Nyt on meneillään megalomaaninen karvanlähtö. Käytiin eilen Mustissa ja Mirrissä kokeilemassa, mitä Pipsa tykkää hieman erilaisesta ympäristöstä. Normaalistihan se on avoin ja rohkea, mutta eipä sitä koskaa tiedä. Koira oli kaupassa aivan oma itsensä, ei mitään ongelmaa uuden ympäristön kanssa. Pientä harmittelua sai aikaan kuintenkin se, että kaupassa oli toinenkin koira.. Ranskanbulldoggi narttu, joka valpastui välittömästi kun astuimme ovesta sisään. Molossityyppiset koirathan ovat olemukseltaan jo uhkaavan näköisiä, leveä rintakehä joka korostuu ryhdikkäässä asennossa, ei häntää, rohiseva hengitys..

Toinen koira teki pienen aloitteen murahtamalla Pipsalle ja Pipsa vastasi välittömästi sillä murahdusta muistutavalla karjahduksellaan, joka parhaiten muistuttaa ehkä gorillan ääntelyä. Pipsa lopetti kyllä ärhentelyn heti ja seurasi nätisti minua leluhyllylle, mutta itseäni jäi harmittamaan se pienikin älähdys. No, kakarahan Pipsa vielä onkin ja ehkä peilasi minusta jonkinlaista jännitettä rähähtäessään, onneksi remmiräyhäys ei muuten ole meillä yleistä :) Saas nähdä minkälainen sirkus Lahdessa viikonpäästä esiintyy :D

Tämä päivä onkin kulutettu tapapihalla kevätsiivouksen merkeissä. Mittari näyttää +20 astetta, eikä tuulikaan pahasti osu "terassisyvennykseen". On ollut mitä mahtavin sunnuntai!

Tässä vielä kuva meidän pitkä koivesta, kerrankin kun sain isännän apua kuvaustuokiossa.

Ai niin... Tarttuihan sitä taas alennusmyynneistä jotain kivaa mukaan. Hurtan talvimanttelit olivat -30% alennuksessa, vihdoinkin! Kyllä ensitalvena kelpaa!

Näköisvinku

Kun emäntä ei jälleen kerran voinut vastustaa kiusausta ...

Vihdoinkin tuloksia! :)

Pipsa juhli tiistaina yksivuotissynttäreitään rauhallisissa merkeissä. Emäntä on ollut koko viikon niin kiireinen kouluhommien kanssa, ettei ole ehtinyt päivitellä kuulumisia blogiin ja synttäriarvonnan tuloksiakin on saatu odottaa jo turhan pitkään. Edelleen jatkuvien koulukiireiden lomassa saamme nyt kuitenkin voittajat julki.

Ensin kuitenkin muutama kuva juhlakalusta ja yksivuotislahjoista. Mitään sen suurempia synttäribileitä ei Pipsalle järjestetty, mutta onneksi se oli pieneen tyytyväinen ;) Ilta kuluikin puruluita nakertaessa.

Vinkusiili, racinel siannahkarulla ja hampaiden hoito pötkylä :)

Ehkä sanomattakin selvää, että tämä siili oli palasina alle 5 minuutissa :/ Mutta olipahan edes hetken ilona synttärisankarille.

Pipsa 5vk (kuva kopioitu osoitteesta: http://tilken.no-ip.org/main.htm)

Pipsa 5vk (kuva kopioitu osoitteesta: http://tilken.no-ip.org/main.htm)

 

8vk

8vk

3kk

3kk

4kk

5kk

Niin se pikkiriikkinen makkaranalku kasvoi isoksi mäyräkoiraksi ja täytty vuoden. Hurjaa.

Mutta jos nyt vihdoin päästäisiin siihen arvontaan... :)

Elikkäs ... Raadin äänissä oli hieman hajontaa, mutta kaikkien suosikkilistalta löytyi voittajan kuva. Etenkin kuvan kesäisyys ja leppoinen tunnelma viehätti raatia. Pitemmittä puheitta onnittelemme voittajaa, Ronja-mäyräkoiraa!

Lisäksi arvoimme kaksi kunniapalkintoa. Tällä kertaa arpa suosi miespuolisia osantottajia ja hatusta nousivat Ossin ja Bonon nimet!

Pipsa kiittää tuhannesti kaikkia osanottajia ja onnittelijoita. Kisa tuotti mahtavia kuvia :) Pyytäisin vielä voittajia lähettämään minulle sähköpostitse osoitetietonsa, jotta saan palkinnot postiin.

Latautunut tunnelma

Viimeviikon sunnuntaina kävimme Pipsan kanssa harjoittelemassa ladon alla kulkemista. Kohteena oli lato, jonka "alakerta" tyhjennettiin reilu kuukausi sitten. Pienen alku empimisen jälkeen Pipsa sujahti ladon alle ja kolusi ensin helpomman päädyn läpi kotaisin. Välillä koira kävi ylhäällä nuuhkimassa, mutta kehoituksesta palasi lattian alle. Kovasti oli mielenkiintoisia hajuja jäljellä, vaikka jälkiä asutuksesta ei enää ollutkaan. Oli jälleen kerran hieno seurata koiran toimia, varsinkin sillä hetkellä kun se ymmärtää mistä on kyse. Silmissä syttyy tietty palo ja liikkeet muuttuvat sähäköiksi, samalla mäyräkoiran päättäväisyys vahvistuu entisestään. Kun helpompi pääty oli tutkittu, avasimme vielä muutan laudan ahtaammasta päästä ja tarjosimme mahdollisuuden päästä alle. Koira pyöri kuin väkkärä ahtaan allemenoaukon ympärillä ja yritti sovittaa itseään lautojen alle, mutta se ei meinannut millään onnistua. Autoin koiraa hieman kauhomalla heinäsilppua sivuun. Pöyhiessäni heinää lattian alta pöllähti voimakas supin haju, joka sai koiran villiintymään. Pipsa hyppäsi lautojen väliin, kaivoi maata vimmatusti ja samalla survoutui lautojen alle aivan kyljellään. Niin koira kävi tutkimassa ahtaankin päädyn ja tuli samasta ahtaasta aukosta ylös, josta oli aiemmin änkenyt alle. Olin todella tyytyväinen Pipsan toimintaan! :) Koira suorastaan puhkui intoa!

Kuluneen viikon ajan koira onkin ollut normaalia vilkkaampi ja vahtii jokaista liikettäni. Jos satun ottamaan askeleenkin kohti ulko-ovea, on koira kärppänä vieressäni. Lenkeillä kuljetaan vain nenä tiiviisti maassa ja kun päästään kotiin, tuntuu siltä että lenkin aikana koiran virtamäärä on tuplaantunut! Viikon ajan meillä on siis asunut varsinainen sähköjänis. Olen alkanut hieman huolestua jo Miskan puolesta. Painiotteet ovat olleet todella rajuja. Koira hellittää kyllä otteensa käskystä, mutta tässä alkavat emännän hermotkin muistuttaa jo viulun kieliä..

Ilmeisesti latokäynti vaikutti koiraan sytyttämällä taas vietit entistä ehommiksi. Tämä viikonloppu pyhitetäänkin täysin Pipsalle. Olisi mahtavaa, jos sille löytyisi jostain helppo supi, että päästäisiin nyt pienen herättelyn jälkeen pikku hiljaa aloittamaan tosi toimet :)

Mitä ihmettä!?

Minne se kevät meni? :(

Tänään satoi 10cm lunta ja kaikki ihanasti sulaneet kävelytiet ovat taas lumen peitossa. Loskaa odotellessa.

Lähtölaskenta alkaa, kaikki mukaan arvontaan!

Pipsa täyttää pian vuoden ja sen kunniaksi järjestämme pienimuotoisen arvonnan.

Muutamia kertoja itsekin syntymäpäiviä juhlineena olen todennut, että onnittelukortit, joihin on kuvattu eläimiä, ovat niitä kaikkein ihanimpia. Niinpä haastammekin nyt teidät lukijat tekemään oman onnittelukortin, kuvaamalla rakkaan lemmikin/lemmikit onnitteluposeerauksessaan. Kuvassa saa käyttää mielinmäärin rekvisiittaa, tai tietenkin olla käyttämättä mitään. Kuvan ei tarvitse olla mitenkään kuvankäsittelyohjelmilla muokattu, eikä kortiksi askarreltu, mutta en tietenkään kiellä niitäkään vaihtoehtoja, mikäli joku haluaa jalostaa kuvan sinne asti. Kaikki otokset kuitenkin arvostellaan itse kuvan perusteella :) Pääasia on, että kaikki lähtevät innolla mukaan!

Toimi siis näin:

1. Ota kuva lemmikistäsi/lemmikeistäsi onnitteluposeerauksessa.
2. Muokkaa kuva mieleiseksesi.
3. Tee kotisivuillesi/blogiisi postaus, jossa julkistat kilpailukuvan, tai vaihtoehtoisesti lähetät kuvan minulle sähköpostitse.
4. Kommentoit tämän tekstin kommenttiosioon, kun lähdet mukaan kilpailuun. (Kommentointi ei tietenkään ole sitova ilmoittautuminen :) määräaikaan mennessä ilmestyneet kuvat ratkaisevat! HUOM! Jos et löydä blogiasi sivuillamme näkyvässä blogiluettelossa, tämän tekstin alle kommentointi on välttämätöntä, jotta kaikki kuvat pääsevät mukaan arvontaan. )
5. Lisäksi luovutat minulle oikeuden julkaista kuvan blogissani kun voittajat on valittu/arvottu.

Kilpailuaikaa on noin kuukausi, eli osallistumisaika päättyy 4.4.2011. Voittaja julkistetaan Pipsan syntymäpäivän tienoilla, mitä todennäköisimmin 5.4.2011, eli virallisena synttäripäivänä, mutta pidetään siinä pieni varaus, mikäli osanottajia ilmaantuu reippaasti oletettua enemmän.

Voittajakuvan valitsee tasapuolinen tuomaristo, joka pitää sisällään niin kissa- kuin koiraihmisiäkin ja useiden eri eläinten ja -rotujen "kannattajia", näin pyritään minimoimaan kaikki mahdollinen rasismi :) Voittajan lisäksi arvotaan 2 kunniapalkintoa, rehellisellä arvonnalla. Palkintoina on opiskelijabudjettiin sopivat pienet muistamiset, jotka postitetaan voittajille kisan päätyttyä.

Kaikki siis innolla mukaan toteuttamaan itseään! Jäämme innolla odottamaan kisan tuotoksia :)

Tilaisuus tekee ...

VARKAAN!

Jälleen kerran. Mäyris huomasi tilaisuutensa tulleen kun nuhainen pahaa-aavistamaton emäntä laittoi ruokaa keittiössä. Ihmettelinkin kyllä kun Pipsa ei tuttuun tapaan päivystänyt jaloissa kun laitoin ruokaa, mutta enpä osannut arvata että koira käytti tilaisuuden hyväkseen ja silppusi nenäliinojen virkaa toimittaneen vessapaperirullan, joka oli unohtunut sohvan käsinojalle. Taitaapa nuo vessapaperirullat olla meidän neidin pahe :) Tästä taas opimme.......

Paljon on taas tapahtunut :)

No niin, kun pakkaset lauhtuivat niin emäntä tuli kipeäksi.. Pitkiä lenkkejä saadaan siis odottaa vielä jokunen hetki. Eniten harmittaa vaan se, että nyt kun hiihtolomalla olisi ollut aikaa touhuta koiran kanssa erityisesti ulkoilla paljon, niin nyt sitten pötkötellään vällyjen välissä. Elämä on epäreilua. Emäntä on nähtävästi alkanut liian tunnolliseksi opiskelijaksi kun sairastelut säästetään lomille :P

Emäntä vietti pari päivää viime viikolla Helsingissä MTK:n seminaareissa ja viikonloppu metsästettiinkin niin rusakoita kun pienpetojakin. Ken tietää sainko pöpön pääkaupunkiseudulta, vaiko kylmettämällä itseni metsällä.

Helsingin reissun aikana eläimet olivat pistäneet kotona hyrskyn myrskyn. Isäntä heitti minut linja-autolle aamulla ja jätti reissun ajaksi aamupala leivän ja kahvin pöydälle. Koira oli huomannut tilaisuutensa tulleen ja käynyt pöydällä .. kaatanut kahvit, tiputellut muumimukit ja keksipaketin lattialle ja syönyt leivältä kinkun ja juuston! Kurkut olivat edelleen leivällä ja leipä pöydällä. Kyllä isännällä oli ihmettelemistä kun saapui kotiin.

Pipsa oli myös tehnyt lakon, eikä ollut suostunut ulkoilemaan, ellei isäntä kantanut koiraa ulos pissalle. Illalla koira oli muistuttanut olemassaolostaan vääntämällä tortut sisälle. Eikä tässä vielä kaikki ... kissa oli sitten päättänyt toteuttaa jo pitkään ennustetun aikeensa akvaariossa uimisesta! Isäntä oli värkkäillyt juuri uutta kehystä akvaarion päällä olevalle suojaverkolle ja akva oli tietysti ollut ilman kantta ... lopun voitte sitten arvatakin. Voin kertoa, että koiralla oli hauskaa kun sai jahdata *ittuuntunutta märkää kissaa ympäri taloa. Onneksi en ollut kotona!! Voi sitä siivoamisen määrää!

Miska rakkaan harrastuksensa parissa, makoilemassa akvaariolampun päällä.

Reissun jälkeen oli kyllä ihana palata kotiin ja vastassa oli tietenkin rakkautta pursuava mäyräkoira. Pipsa suoritti perusteellisen naamapesun emännälle, joka oli voimaton vastustamaan koiran rakkaudenosoitusta :)

Viikonloppuna meillä oli metsästysseuran vuosikokous ja jahtiin ei siis ehditty kun puoleksi päivää. Sunnuntaina päästiin taas pienpetojahtiin Pipsan kasvattajien kanssa. Käytiin putsaamassa yhden ladon alunen ja saalis oli mahtava :) Metsästykseen liittyen perustin itselleni toisen blogin, jossa halukkaat voivat käydä lueskelemassa eräjuttuja, lisää sunnuntain jahdista voi käydä lukemassa siis täältä.

Tässä saalis ja itse sankari, Ilometsän Arvi.

Lopuksi vielä voisin kertoa, että nyt Pipsa on sitten virallisesti ilmoitettu Lahden KV näyttelyyn huhtikuulle.

Pienen koirakansalaisen mielenilmaus

Pakkaspäivien määrä ja voimakkuus alkaa koetella jo tällaisen hyvinkin kärsivällisen mäyräkoiran pinnaa. Kevätauringossa makoilu toki on vallan .. sanoisinko taivaallista, mutta mieluusti viettäisin aikaa myös metsäpoluilla ihania hajuja haistellen. Arktisessa ulkoilmassa liikkuessani kirsuun tuntuu kasvavan jääpuikko ja takajalkani jäykistyvät pissalle kyykistyessäni, isommasta asiasta puhumattakaan.. Olen kyllä hieman pohdiskellut asioita siihen malliin, että olen tullut sellaiseen lopputulokseen, että minun reaktioni pakkaseen riippuu täysin siitä, mitä emäntä pukee aamulla päälleen. En ymmärrä miksei emäntä voi joka aamu pukea päälleen sitä mahtavan tuoksuista takkia ja heittää selkäänsä pitkää metallista kapistusta (jonka epäilen vahvasti liittyvän pakkasen karkoitukseen). Ajattelematon ihminen! Voisi kyllä kerrankin ajatella mäyräkoiran vointia ja tehdä lenkkeilystä mukavampaa pukeutumalla noihin vetimiin, joiden ansioista ulkoilma lämpenee ja voisin viettää aikaa metsässä vaikka koko päivän.

Tämän tekstin haukkui Pipsa.

Ystävien päivä

Älä tule pyhäpuvussa
niin kuin tehdään toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.

Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.

Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.

- Anna-Mari Kaskinen - 

 

 

Koulukiireitä

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt taas tovi, kuten otsikko kertookin emännällä on ollut kovasti touhua kouluhommien kanssa ja siinä sivussa on blogaaminen jäänyt. Arki kulkee kuitenkin muuten samoissa raitessa.

Viikonloput on emännän osalta jahdattu jäniksiä, kun taas mäyris puolestaan on ulkoiluttanut mummulan väkeä ollessaan siellä päivät hoidossa. Pipsa on aikuistunut käytökseltään aivan silmissä, nyt kun juoksun jälkeisistä harmeista on selvitty. Isän ajokoira on hämäläiseen tapaan hieman myöhässä tajunnut, että pikku-Pipsasta on kasvanut aikuinen ja juoksee edelleen innosta inisten nenä kiinni Pipsan pepussa. Meidän nuori aikuinen on ajanut myöhäisen kosiskelijan pois kimpustaan ensin varoittamalla nostaen selkäharjaksen pystyyn, sitten murahtamalla ja huulten nostelulla, kolmannen kerran jo haukahtamalla ja hymyilemällä ja neljäs keino oli sitten jo yhdistelmä kaikeista edellisistä. Kumma kyllä, kosiskelija on jättänyt nykyisin Pipsan ruokakupinkin rauhaan, tyttö saa siis ihan rauhassa syödä kuppinsa tyhjäksi ilman, että ajokoira komentaisi kovaa haukahtamalla Pipsan luovuttamaan kuppinsa sisällön isommalle. Kaipa Jeppe on tuumannut, ettei naisille kannata ryttyillä ;)

Toinen outo huomio käytöksessä on se, että Pipsa on alkanut räyhäämään esimerkiksi hiihtäjille ja potkukelkkailijoille, mutta ainoastaan silloin kun ulkoiluttajana toimii joku muu kun emäntä.. Ihmeellistä.. Olen kyllä antanut ohjeet miten toimia jos koira vaikuttaa siltä, että saattaa alkaa räyhäämään, mutta mikään ei kuulemma tunnu tehoavan, ihmeestä tosiaan on se, että koiran suu pysyy supussa kun minä olen "ohjaksissa". Sama ilmiö pätee hihnassa kiskomiseen.. Pipsa on kyllä pienestä asti ollut kova vetämään, mutta mielestäni olemme saaneet parannusta aikaan siinäkin taidossa. Veto ei ole enää ollenkaan jatkuvaa ja ns. kiihdytystilanteissakin (eli esim. lähtöspurtti kyykkimisen jälkeen) Pipsa tottelee odota käskyä hiljentämällä vauhtia huomattavasti, mutta tämä käytösmalli on käytössä vain silloin kun minä olen hihnan toisessa päässä.. Äitini kanssa koira kuulemma vetää selkä kaarella kuin höyryveturi koko lenkin ajan. Täytyy ilmeisesti alkaa käymään "opetuslenkeillä" kaikkien Pipsan ulkoiluttajien kanssa :D

Loppukevennykseksi piti vielä laittaa kuva Jepestä ja Pipsasta.. Tässä vaiheessa Jeppe ei vielä ollut kiinnostunut Pipsasta suvunjatkamisen merkeissä, vaikka Pipsa ehkä olisikin ollut siihen tuolloin myöntyväinen ;)

Potilas Saarinen...

Vaan ei tällä kertaa rypäleitä p.rseessä, kuten tunnetussa kummelisketsissä..

Lääkärin lausunto: 

"Pipsalla todettiin valeraskauteen liittyvä kystamuodostus takimmaisissa nisissä. Ultraäänitutkimuksessa kohtu todettiin normaaliksi, vaikka emätin oli edelleen selvästi turpea. Hoitona aloitetaan Galastop-tipat oheisen reseptin mukaan. Jos koira alkaa valutella eritettä emättimestä tai sen vointi heikkenee, on otettava uudelleen yhteys eläinlääkäriin."

Tällaista sitten tänään! Pipsalla on siis jo muutaman päivän ajan ollut tissit normaalia enemmän turvoksissa ja varsinkin takimmaisten tissien alla on ollut kovat möhkäleet, lisäksi tisut olivat voimakkaasti sinertävät. Yritettiin jo eilen päästä lääkäriin, mutta aikoja ei enää ollut, joten saatiin sitten aika tälle päivälle. Meikäläisellä vähän sydän hyppäsi, kun lääkäri totesi tissien lisäksi koiran hanurinkin olevan vielä sen verran turpea, että tehdään tarkastus märkäkohdun varalta. Kaikki oli kuitenkin olosuhteisiin nähden kunnossa, luojan kiitos!

Tiesin jo entuudestaan, että ensimmäiset juoksut saattavat pistää pakan ihan sekaisin, mutta en silti uskonut että lääkäriin jouduttaisiin.. Ensimmäisten juoksujen hormonimyrskyn takia en heti edes osannut ajatella, että tissien turvotuksesta tarvitsisi lääkäriin mennä, varsinkaan kun koira on ollut käytökseltään ihan normaali, eikä edes aristanut tissejään.. Onneksi kuitenkin mentiin sitten lääkäriin ja ehkäistiin näin ainakin toivottavasti pahemmat seuraukset. Lääkäri myös harkitsi antibioottikuuria, mutta päätti sitten kuitenkin olla määräämättä sitä, sillä ihan väistämätöntä tarvetta sille ei ollut. Nyt sitten seuraillaan tilannetta ja toivotaan että tila menee ohi Galastopilla.

Pipsa on edelleenkin oma ihana itsensä, mitään kummempia sivuvaikutuksia lääkkeellä ei ole vielä ollut, vaikka hormonaalinen lääke onkin. Kerran koira oksensi, mikä on kuulemma lääkkeelle ominainen vaikutus ensimmäisellä lääkintäkerralla. Tosin ... ykääminen saattoi johtua myös siitä, että koira varasti ensimmäistä kertaa elämässään laukustani kaverin koiralle tarkoitetut tuliaisherkut. Onneksi ruokaa nyt ei ollut kun pari kananfilettä, pari kaninkorvaa ja muutama herkkutikku, eikä kaninkorvia ollut ehditty edes syödä.. Määrällisesti kuitenkin ihan mäyriksen kokoiselle koiralle päivän ruoka-annoksen verran.

Ostovimma

Kuinka ollakaan meikäläiseen iski taas opintotuen paukahtaessa tilille, ihan älytön tarve hankkia nyt Pipsalle tarpeellisia tavaroita. Nyt kun paukkupakkaset vaihtuivat suojakeliin, ennakoin jo tulevien pakkasten aiheuttaman kovan hangen vaikutuksia mäyriksen rintapanssarille .. eli suomeksi: ostin vihdoin ja viimein sen polar-huomioliivin! Liivi suojaa rintaa ja etummaisia tisuja metsälenkeillä ja mikä tärkeintä: nimensä mukaisesti on huomiovärinen ja heijastinpintaakin on kiitettävästi.

Kiikutin siis onnessani (ostosten jälkeen kevyen rahapussini ja) huomioliivin kotiin sovitettavaksi. Olen pitänyt Pipsaa "normaalikokoisena" mäyriksenä, mutta näillä näkymin Pipsa onkin pienikokoinen mäyris; nimittäin liivi oli auttamatta liian iso :/ Tietysti tuotteella on palautusoikeus ja hetken jo mietinkin, että käyn vaihtamassa sen pienempään kokoon, mutta yhden illan tuumailtuani totesin, että xs-koko olisi taas pituudeltaan liian lyhyt mäyriksen pitkälle vartalolle. Kaivoin sitten ompelukoneen esille ja kavensin liivin. Nyt se on sitten oikein napakka asuste, enkä usko että koira jää siitä metsällä mihinkään kiinni. Täytyy kuitenkin ensin testailla kotipihan viinimarjapensaissa, että onko kiinnijäänmisen riski kuinka suuri.

Entrauksen jälkeen liivi on nyt noin 5cm pienempi kuin alun alkujaan. Toisaalta ihan hyväkin, että liiviä joutui itse pienentämään, sillä nythän on varaa sitten päästää saumaa auki, mikäli "habitus" kasvaa huomattavasti ;)

Olemme alkaneet nyt harkita myös näyttelyssä käymistä ja ensimmäisen näyttelyn ajankohdaksi on alustavasti valittu huhtikuun loppu, joten nyt ollaan aloitettu treenit sillä saralla. Jotta neiti materialisti (eli emäntä) pystyy aloittamaan harjoittelun, piti tietysti käydä ostamassa näyttelyhihna. Myyjä pitikin niin mahtavan myyntipuheen, että olin kyllä täysin vakuuttunut siitä, että oikeanlainen hihna täytyy saada ja heti! (Myyntipuhe pähkinänäkuoressa: koira siis oppii yhdistämään tietyn käyttäytymismallin juuri tuohon hihnaan:

hihna 

-> hihna käytös 

-> pöydällä kopelointi 

-> namit)

Nyt on sitten päivittäin hetki pönötetty pöydällä kopeloitavana ja kuljettu kauniisti hihnassa vetämättä (nami emännän kädessä kiintopisteenä) ja ihan kivasti on alkeisharjoittelut menneet! Ja aina harjoituksien aikana on hihna kaulassa. Uskon, että näin pikku hiljaa, ihan lyhyillä harjoituksilla päästään ihan hyviin tuloksiin, kunhan vaan jaksetaan harjoitella :) Tietysti tilanne näyttelyssä on sitten ihan eri kuin kotona, mutta ainakin jotain on sitten tuolla takaraivossa (ainakin se hihna *heh heh*). Onneksi Pipsa on hyvin avoin luonne, kaikkien kaveri, mikä varmasti helpottaa asiaa.