tiistai 12. kesäkuuta 2012

Pyörätiet valloitettu!

Tänään oli se päivä, kun päätettiin kokeilla Pipsan juoksuttamista pyörän kanssa. Emäntä itse ei kyseiseen turmiontouhuun uskaltautunut, mutta isäntä oli sen verran hullu, että päätti kokeilla! (Isännällä kun tuo tasapaino on suhtkoht hallussa, aiempien harrastusten pohjalta, kaksipyöräisten parissa.) Illansuussa, kun muita koiria ei juuri ollut liikkeellä, suoritettiin lähtölaukaus. Pipsa ja isäntä spurttasivat kotipihasta hippulat vinkuen pyörätielle. Pipsa veti kuin husky konsanaan fleksin päässä, ja isäntä jarrut sauhuten flenksin perässä. Ensimmäisessä lähdössä ei isäntä siis juuri polkemaan joutunut, vaan käytti hyväkseen mäyräkoira-poweria! Muutaman sadan metrin jälkeen emäntäkin lähti mukaan kannustamaan ja antamaan ohjeita/käskyjä ... koiralle siis ;)



Tehtiin 3km lenkki ja hienosti meni! Vähän Pipsalla oli vielä vaikeuksia ymmärtää, ettei nyt mentäisikään totuttuja metsäpolkuja, vaan tarkoitus oli kiitää pyörätietä pitkin. Varsinaisella lenkillä, ei Pipsa vetänyt ollenkaan, vaan kipitti kivasti pyörän edellä fleksin päässä.  Tietysti vähän kokeiltiin vetohommaakin ja kyllähän sekin onnistui, kun emäntä kiritti koiraa, joka kirmasi silmät innosta kiiluen minkä jaloistaan pääsi! Vedättää koiralla ei kyllä uskalla kuin ihan pieniä pätkiä, kunnes sen kroppa alkaa tottua kyseiseen hommaan ja varsinkaan ennenkuin saadaan hommattua kunnolliset valjaat siihen hommaan.

Jokunen aika kyllä menee, ennenkuin emäntä uskaltautuu maantiekiiturin fleksin toiseen päähän, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. Muutamana päivä viikossa kun harjoitellaan lyhyitä matkoja, niin Pipsa oppii varmasti pian jutun juonen. Mutta kyllä jäi todella hyvä maku suuhun tästä kokeilusta! Ihan huippua :)

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Pientä aina kiusataan.


Miina on hyvin äänekäs mäyriksen alku, ainakin kun vertaan sitä Pipsaan, joka ei juuri ylimääräisiä ääniä ole koskaan päästellyt. Miina vinkuu jos Pipsa hyppää sohvalle, eikä omat pikku jalat vielä kykene ponkaisemaan yhtä tehokkaasti, vaan sohvalle kipuaminen vie enemmän aikaa. Miina vinkuu, jos isäntäväki katoaa yllättäen toiseen huoneeseen. Miina vinkuu muutamaa sekunttia ennen kuin nukahtaa. Pieni tuntuu siis reagoivan kaikkeen äänellään. Siltikään se ei osallistu Pipsan kanssa yhteishaukuntaan, kun esimerkiksi ovikello soi.




Yhtenä iltana koirat söivät ruokiaan, Miina omia pöperöitään ja Pipsa luuta. Miina tietenkin tuppautui Pipsan luulle kun oma kuppi oli tyhjä. Pipsa komenti pientä, mutta eihän Miina sitä halunnut ymmärtää ... (tai sitten Pipsa ei ollut tarpeeksi vakuuttava) Pieni siis jatkoi isomman lähentelyä. Pipsa rähähti vähän isommin ja samalla tökkäsi Miinan kuonollaan pois. Tästäkös sitten alkoikin välittömästi kamala itku-parku ja Miina juoksi loukattuna minun jalkoihini ja jatkoi itkuaa. Minä pelästyin tietysti, että nyt sattui oikeasti ja tarkastin että pennulla oli kaikki hyvin.. Ja arvatakin saattaa, että olihan sillä! Pipsakin tuli jo hädissään katsomaan, että sattuiko siskoa, se yritti saada Miinan leikkimään kanssaan, tökkimällä sitä kuonollaan ja heiluttamalla häntää vimmatusti.  Kyllähän Miinakin siitä samantien leppyi ja kostoksi nöyryytyksestä kävi varastamassa Pipsa luun :) Pipsa tietysti luovutti jo luunsa mielihyvin pienelle.




Toinen huomio, mikä Miinaan tutustuessa on tullut pantua merkille, on se, että Miinan häntä heiluu kokoajan! :) Kun mieliala kohenee, hännän vauhti vain kiihtyy. Pieni on kyllä niin hyväntuulinen hännänheiluttaja, ettei mitään rajaa!



Tänään käytiin sitten ekalla rokotuksellakin. Toimitus meni huomaamatta, kun sai muutaman raksun nenänsä eteen :) Hyvällä ruokahalulla Miina imuroi pöydän tyhjäksi, eikä reagoinut mitenkään pistokseen. Nyt sitten odotellaan kuukauden päivät seuraavaa lääkärikäyntiä. Sinne mennäänkin sitten isommalla porukalla, tai ainakin Pipsa lähtee mukaan saamaan rabies -rokotteen vahvisteen.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Sisarukset.

Kotiutuminen sujuu hienosti! Sisarukset ovat jo toistensa kurkuissa kiinni, joten kaikki on hyvin ;) Leikitään, syödään ja nukutaan. On aika huvittavaa todeta, että mäyriksen pennut taitavat olla aina pohjimmiltaan samanlaisia, päättäväisiä ja sitkeitä sissejä ainakin etujen tavoittelussa! Niinhän siinä kävi, että Miina vinkui päättäväisesti pääsyään sohvalle nukkumaan, vaikka vielä ei sinne itse ylläkään. Sohva piti siis piirittää tyynyillä, ettei satu vahinkoja kiipeilyssä ja alastulossa. Toinen sohva on vielä pyhitetty Pipsan yksityiskäyttöön, ainakin niin kauan, kunnes Miina kasvaa niin paljon, että pääsee itse hyppäämään sillekin sohvalle.


Eilenillalla käveltiin pienen pieni lenkki molempien koirien kanssa. Miina matkusti osan matkasta sylikyydillä, mutta siltikin edettiin Pipsan mielestä selvästi liian hitaasti :) Ensiviikolla Miina menee sitten ensimmäiseen rokotukseensa. Pentu on aika helppo käsitellä, verrattuna Pipsaan, joka oli melkoinen elohiiri :) Pipsan hampaita oli vielä puolivuotiaanakin ihan mahdotonta yrittää tarkastella, mutta Miinalla ei juurikaan tunnu kiinnostavan, vaikka joku ropaisikin suuta.. Tietysti, vielä Miinakin ehtii hyvin muuttua, varsinkin kun hampaat alkavat vaihtumaan, mutta pidetään peukut pystyssä ettei asiat kamalasti muutu :D