Maasta se pienikin ponnistaa!

Kohta kolmen vuoden ajan olen saanut tutustua lähietäisyydeltä mäyräkoiriin ja aina yhtä hämmästyttävään napoleon kompleksiin! Pieni-suuri-koira, jonka mielestä hyökkäys on aina paras puollustus! Nyt kun meidän taloudessa on kaksi pikku napoleonia, täytyy ihailla myös niiden laumakäyttäytymistä..

Eilen illalla olimme vanhemmillani, tarkoituksena lääkitä isän ajokoiran jalkoja, joihin on metsästyskauden aikana tullut lukuisia nirhaumia milloin mistäkin, kova hanki tietysti kuluttaa tassuja, mutta myös piikkilangat ja muut ikävät esteet joita metsästä löytyy. Meidän oli tarkoitus yksinkertaisesti levittää antibakteerista rasvaa nirhaumiin, jotta ne eivät tulehtuisi. Iso koira kuitenkin pelkää kuollakseen kaikkia hoitotoimenpiteitä, vaikka ne eivät aiheuttaisi minkään sortin kipua. Lääkintäoperaatio etenee siten, että isä pitelee koiraa paikallaan, äiti syöttää herkkupaloja ja rauhoittelee, ja minä yritän ruikkia rasvaa haavoille.

Kyseessähän on siis venäjänajokoira (elopainoa noin 50kg, säkä noin 70cm). Aluksi rasvaaminen onnistui melko hyvin, kunnes Jeppe tajusi mitä tässä nyt yritetään.. Seuraavat sekunnit koostuivatkin armottomasta pyristelystä, ulinasta ja rullautuvista matoista! Tässä rytäkässä meikäläinen oli siis kyykyssä koiran jaloissa.. No eikös Pipsa sitten tulkinnut tilanteen minulle vaaralliseksi ja kajautti ilmoille taisteluhaukun, jonka johdosta Pipsa syöksyi Miina rinnallaan Jepen kimppuun minua puollustamaan! Armoton huutoshow alkoi, äänessä Pipsa, Miina, Jeppe, iskä, äiti ja minä. Pipsa kohdisti ensimmäisen iskunsa kohti Jepen sukukalleuksia, josta Jeppe ei tietenkään varsinaisesti riemastunut.. Miina koitti hyökkiä kohti tassuja ja kiinnittää Jepen huomion itseensä..

Tässä vielä kuva Jepestä ja Pipsasta kokoeron havainnollistamiseksi.

Sain melko nopeasti mäyrikset komennettua toiseen huoneeseen, jotta päästiin rauhoittelemaan taas Jeppeä.. Loppujen lopuksi ison koiran tassut saatiin hoidettua ja tilanne rauhoittui koko huushollissa. Loppuillan Jeppe luikki pitkin seiniä loukkaantuneena, Pipsa mökötti sohvan nurkassa, koska häntä komennettiin, vaikka hyväähän Pipsa vain tarkoitti kun yritti emäntäänsä suojella.

Uskomatonta kuinka urhoollisesti pienet mäyräkoirat ovat valmiita puollustamaan emäntäänsä, vaikka vastassa on pienen hevosen kokoinen otus! Kyllä tässä jälkeen päin on asiaa naurettukin, vaikka tuossa rytäkässä olisi voinut käydä pahastikin. Tästä viisastuneena lukitsemme pikku napoleonit ensi kerralla omaan huoneeseensa, ennenkuin alamme taas kiusata isoa koiraa :)

Team Napoleon marssilla!

Koulukiireitä

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt taas tovi, kuten otsikko kertookin emännällä on ollut kovasti touhua kouluhommien kanssa ja siinä sivussa on blogaaminen jäänyt. Arki kulkee kuitenkin muuten samoissa raitessa.

Viikonloput on emännän osalta jahdattu jäniksiä, kun taas mäyris puolestaan on ulkoiluttanut mummulan väkeä ollessaan siellä päivät hoidossa. Pipsa on aikuistunut käytökseltään aivan silmissä, nyt kun juoksun jälkeisistä harmeista on selvitty. Isän ajokoira on hämäläiseen tapaan hieman myöhässä tajunnut, että pikku-Pipsasta on kasvanut aikuinen ja juoksee edelleen innosta inisten nenä kiinni Pipsan pepussa. Meidän nuori aikuinen on ajanut myöhäisen kosiskelijan pois kimpustaan ensin varoittamalla nostaen selkäharjaksen pystyyn, sitten murahtamalla ja huulten nostelulla, kolmannen kerran jo haukahtamalla ja hymyilemällä ja neljäs keino oli sitten jo yhdistelmä kaikeista edellisistä. Kumma kyllä, kosiskelija on jättänyt nykyisin Pipsan ruokakupinkin rauhaan, tyttö saa siis ihan rauhassa syödä kuppinsa tyhjäksi ilman, että ajokoira komentaisi kovaa haukahtamalla Pipsan luovuttamaan kuppinsa sisällön isommalle. Kaipa Jeppe on tuumannut, ettei naisille kannata ryttyillä ;)

Toinen outo huomio käytöksessä on se, että Pipsa on alkanut räyhäämään esimerkiksi hiihtäjille ja potkukelkkailijoille, mutta ainoastaan silloin kun ulkoiluttajana toimii joku muu kun emäntä.. Ihmeellistä.. Olen kyllä antanut ohjeet miten toimia jos koira vaikuttaa siltä, että saattaa alkaa räyhäämään, mutta mikään ei kuulemma tunnu tehoavan, ihmeestä tosiaan on se, että koiran suu pysyy supussa kun minä olen "ohjaksissa". Sama ilmiö pätee hihnassa kiskomiseen.. Pipsa on kyllä pienestä asti ollut kova vetämään, mutta mielestäni olemme saaneet parannusta aikaan siinäkin taidossa. Veto ei ole enää ollenkaan jatkuvaa ja ns. kiihdytystilanteissakin (eli esim. lähtöspurtti kyykkimisen jälkeen) Pipsa tottelee odota käskyä hiljentämällä vauhtia huomattavasti, mutta tämä käytösmalli on käytössä vain silloin kun minä olen hihnan toisessa päässä.. Äitini kanssa koira kuulemma vetää selkä kaarella kuin höyryveturi koko lenkin ajan. Täytyy ilmeisesti alkaa käymään "opetuslenkeillä" kaikkien Pipsan ulkoiluttajien kanssa :D

Loppukevennykseksi piti vielä laittaa kuva Jepestä ja Pipsasta.. Tässä vaiheessa Jeppe ei vielä ollut kiinnostunut Pipsasta suvunjatkamisen merkeissä, vaikka Pipsa ehkä olisikin ollut siihen tuolloin myöntyväinen ;)

Hiihtoloma day 1

Nyt se loma sitten virallisesti alkoi! :) Aloitettiin halkourakka ja päästiinkin ihan mukavasti alkuun, saas nähdä kuinka on huomenna kädet kipeinä halkojen nostelusta.. No oli miten oli, huomenaamulla palataan laanille hommiin! Harmittavaa kun pakkanen on laskenut lähes olemattomiin, olisi nyt pitänyt edes sitä 10 asteen pakkasta edes tämän viikon, niin olisi mukavampi työskennellä, ei kastuisi ainakaan vaatteet yhtä paljon. Harmittaa hieman kun en ehtinyt saamaan metsurin varusteitani vielä hiihtolomalle, mutta toivon mukaan niitä ehtii vielä koekäyttää sitten viikolla 12, kun lomailen taas viikon verran :P Kyllä tämä opiskelu on sitten rankkaa :D

Uuden puhelimeni ansioista on tullut otettua kuvia huomattavasti enemmään kuin ennen.. Kahvitauolla oli niin upea auringon paiste, että kuvat onnistuivat hyvin. Kohteina toimivat kotipiirin koiruudet Jeppe ja Naku.



Jeppe kurkottelee tarhastaan kameraa kohti, samalla rapsutuksia kerjäten.



Naku ihmettelee kameraa. Aita on huippukunnossa ja taipuu tassujen alla, eipä se enää kovin villiä koiraa pidättelisikään. Mutta Naku kunnioittaa aitauksensa rajoja, "lankojen" sisältä ei poistuta ilman lupaa :)

Viimeinen pari uunista ulos!

Nyt se sitten loppui ... jänöjen metsästys. Koirilla alkoi kesäloma, nyt on sitten Jepelläkin aikaa kasvattaa tassukarvoja tämän talven hankien syömien tilalle :) Tämän päivän jahdit meni miten meni, ei saatu tulosta ja vain yksi ainoa jänisajo koko päivänä, mutta saipahan koira ainakin juosta! Näin kauden viimeisenä päivänä muistin viimein ottaa kameran mukaan ja sain kun sainkin napattua muutaman kuvan luppakorvista, vaikka meno onkin yleensä aikamoista. Tässä kuvassa poseerataan nuotiolla makkaranpalaa kerjäten :)



Ruokin tässä taas odotuksen tuskaani katselemalla mäykkykuvia <3 oi voi. Olis jo kesä! Ei vaan, olisi nyt edes se huhtikuu, kun pennut syntyvät.. Sitten uskaltaisi jo käydä ostamassa kaikkea tarpeellista, ruokakupit ja talutusvermeet on listalla ykkösinä :) Onhan sitä kaikkea tilpehöörää tullut hipellettyä ja ihailtua, mutta tuskinpa käyttökoira tekee mitään timanttipannalla tai muulla vastaavalla :D Käytännöllisyys ennen kaikkea!

Jee, sainpahan työturvallisuus -kurssin lopputyönkin palautettua ajallaan! Se on jo saavutus kun vertaa viimeaikojen tehtävän palautuksiin.. Mutta ehkäpä se olikin parityön ansiota, en halua jättää paria pulaan oman laiskuuteni tähden. Enemmän paritöitä siis! :D Tai no, ehkä ei kuitenkaan :D

Huomenna pääsenkin taas töihin! Jee, rahaa tienaamaan :) Saadaan hätävara-tiliä taas kerrytettyä, että on sitten jotain mistä ottaa jos koiran kanssakin tulee jotain yllättäviä kuluja. Ja muutenkin.. Onhan se järkevää, sanotaan..

Tässäpä vielä kuva Miskan uudesta hienosta raapimapuusta jota tässä parina iltana askarreltiin. Heti koe käytössä ;)