Sisarukset.

Kotiutuminen sujuu hienosti! Sisarukset ovat jo toistensa kurkuissa kiinni, joten kaikki on hyvin ;) Leikitään, syödään ja nukutaan. On aika huvittavaa todeta, että mäyriksen pennut taitavat olla aina pohjimmiltaan samanlaisia, päättäväisiä ja sitkeitä sissejä ainakin etujen tavoittelussa! Niinhän siinä kävi, että Miina vinkui päättäväisesti pääsyään sohvalle nukkumaan, vaikka vielä ei sinne itse ylläkään. Sohva piti siis piirittää tyynyillä, ettei satu vahinkoja kiipeilyssä ja alastulossa. Toinen sohva on vielä pyhitetty Pipsan yksityiskäyttöön, ainakin niin kauan, kunnes Miina kasvaa niin paljon, että pääsee itse hyppäämään sillekin sohvalle.

Eilenillalla käveltiin pienen pieni lenkki molempien koirien kanssa. Miina matkusti osan matkasta sylikyydillä, mutta siltikin edettiin Pipsan mielestä selvästi liian hitaasti :) Ensiviikolla Miina menee sitten ensimmäiseen rokotukseensa. Pentu on aika helppo käsitellä, verrattuna Pipsaan, joka oli melkoinen elohiiri :) Pipsan hampaita oli vielä puolivuotiaanakin ihan mahdotonta yrittää tarkastella, mutta Miinalla ei juurikaan tunnu kiinnostavan, vaikka joku ropaisikin suuta.. Tietysti, vielä Miinakin ehtii hyvin muuttua, varsinkin kun hampaat alkavat vaihtumaan, mutta pidetään peukut pystyssä ettei asiat kamalasti muutu :D

Perheenlisä on saapunut!

 Numminasun Jemina, eli Miina.

Isosiskolta on heti pöllitty luu..

Niinpä meille kotiutui mäyris nro 2 :) Automatka sujui hienosti, ensimmäisellä kolmenneksella pieni keskittyi järsimään siankorvaa ja loput matkasta se sitten nukkui autuaasti. Muutamaan otteeseen se heräsi ja vinkaisi muutaman kerran, mutta jatkoi sitten uniaan.

Ensitapaaminen Pipsan kanssa sujui oletettua paremmin ja Pipsa touhuili tänään aamulla jo pennun kanssa, kuin vanha tuttu. Vähän kovakouraiselta Pipsan otteet välillä vaikuttavat, mutta pentu tuntuu olevan melkoisen sisukas ja puollustaa itseään kovaan ääneen :) Yö meni ihan kivasti, muutaman kerran herättiin vinkumaan, mutta pentu nukahti välittömästi, kun laitoin käteni sen vierelle hetkeksi.

Vauhtia piisaa.

Ruoka maistuu ja pikkuinen on tuntunut kotiutuvan ihan kivasti.. Välillä vähän jännittää, kun koirien touhuja katselee, mutta eiköhän ne toimeen tule :) Pipsa pääsee naskalihammasta pakoon sohvalle ja sänkyyn, niin kaikki on hyvin. Mahtaakohan Pipsa vaan vielä ymmärtää, että pentu on tullut jäädäkseen ;)

Tervetuloa kesä!

Pipsa hautoo kukkasipuleita :) Kuva huhtikuun alkupuolelta.

Pitkä blogihiljaisuus päättyy nyt! Toimitus palaa päivittämään Pipsan ja perheen kuulumisia muutaman kuukauden tauon jälkeen. Josko sitä nyt malttaisi istua hetkeksi koneen ääreen, edes kerran viikossa, jotta saadaan maailma tietoiseksi siitä, mitä MEILLE kuuluu ;)

Huhtikuun lopun tunnelmia.

Viimeisessä kirjoituksessa näytin kertoneen siitä, kuinka Pipsan juoksut vihdoin alkoivat. No, ne ovat jo tietysti menneen talven lumia, mutta vaikka kuinka toivoinkin, niin ei näistäkään juoksuista ilman valeraskautta selvitty! Pikku hiljaa alkaa maidon tihkuminen loppua ja käytös normalisoitua. Viime aikoina on ollut melkoinen hulabaloo lenkkeilyn kanssa, ainakin tässä ihmistenilmoilla. Puhina ja röhkiminen alkaa jo pitkän matkan päästä, kun huomataan, että toinen koira lähestyy. Hengissä on kuitenkin selvitty ja nyt tilanne on kokolailla jo "normaali". Edelleen Pipsa on kiinnostunut vastaantulijoista, mutta mitään kohtausta ei synny.

Toukokuun alettua, alkoi myös pienpetojen rauhoitus aika, joten enää ei sovi koiraa maan- tai ladon alle päästää. Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina, oltiin kuitenkin lenkin lomassa tekemässä latotarkastusta ja se tuottikin tulosta Pipsan osalta :) Supi oli haukussa hienosti tunnin verran, mutta saalista siitä ei sen kummemmin saatu. Erinäisten ongelmien ansiosta elukka karkasi, mutta Pipsa sai paljon kaipaamaansa riistakontaktia ja kokemusta. Taas jälleen kerran sanon, ehkä me jo ensivuonna päästään tositoimiin ;) Enää Pipsa ei arkaile yhtään ahtaita paikkoja ja on alkanut todella itsenäiseksi kaikissa toimissaan. Mökillä olen jopa uskaltanut pitää koiraa vapaana tontilla, sillä se tottelee luoksetulo käskyä ja pysyy tarkoituksen mukaisella alueella eli ns. puutarhassa. Välillä tietysti venkoillaan ja luoksetulo käsky saa aikaan vaan paikalleen jämähtämisen ja murhaavaa mulkoilua ;)

Ahtaat paikat ei enää ahdista ;)

Emännällä on päällänsä edelleenkin kova kesätyön/harjoittelupaikan haku ja suurin toivo lepää nyt yhden heinäkuussa alkavan projektin tiimoilla. Eli käytännössä katsoen se tarkoittaa sitä, että tässä vietetään nyt joka tapauksessa ainakin kesäkuu ihan ilman työpaikkaa. Niiiiiinpä ... meille avautui nyt mahdollisuus ottaa Pipsalle pikkusisko taloon! Olen jo aiemmin seuraillut kiinnostavien pentueiden tarjontaa ja tähän saumaan osui kaksi pentuetta, joista olin kiinnostunut. Aiemmin en kuitenkaan ole uskaltanut koiraa kysellä, kun varmuutta koiran ottamisen ajankohdasta ei ole ollut.

Vaihtoehtoisina pentueina olivat Pipsan kummankin vanhemman uudet pentueet. Emän pentueen ainoa jäljellä oleva narttupentu olikin jo löytänyt uuden kodin, mutta toisessa pentueessa sitten oli narttu vapaana :) Niinpä me olemmekin sitten huomenna menossa pentua katsomaan ja mikäli kaikki on ok, se lähtee mukaamme! Hieman on jo perhosia vatsassa, kun nyt se päätös sitten tehtiin, että koira tulee nyt. Oltiinhan siihen jo varauduttu, että tämän kesän/syksyn aikana toinen touhuttaja otetaan, mutta nyt kun asia varmistui, niin kaikki tuntuu taas niin epätodelliselta!

Huomenissa varmaankin kirjoittelen sitten seuraavan kerran kuulumiset, mikäli siihen on aihetta ;)

Keväällä löydettiin uusia luoliakin..

... Ja niihin käytiin tutustumassa ilomielin ;)

Pikku varas

Arki rullaa painollaan.. Täällä on odotettu Pipsan juoksuja alkaviksi jo joulusta asti ja eilen ne sitten vihdoin alkoivat. On hieman hirvittänyt päästää koiraa metsässä irti, kun olen pelännyt, että neitokaisella on ollut jonkinlaiset piilojuoksut. Lisäksi Pipsa on alkanut pulskistua, vaikka ruoka-annoksia tai liikuntamäärä ei ole muutettu. Ei nyt  vielä tietenkään voi puhua oikeastaan, että Pipsa olisi lihava, mutta kun koira on tähän asti ollut melko "kuivakka" ja nyt se on selvästi saanut jotain ylimääräistä kylkiinsä.. Vähensin siis koiran ruoka-annosta hieman, mutta vaikutukset näyttävät olevan miltei päinvastaiset.. Koira vaan tuntuu jykevöityvän!

Omat epäilykseni minulla Pipsan fyysisien muutosten aiheuttajasta on, mutta kukaan ei vaan tunnusta mitään. Pari kertaa olen saanut koiran kiinni pöydältä varastelusta. Pipsa ei tähän asti ole juuri pöydällä käynyt ainakaan varkaissa, mutta nyt se sitten nähtävästi on alkanut. Puolikas keksipaketti oli varastettu, syöty ja paperi piilotettu omaan pesään. Viekasta! Eilen koira oli tiputtanut muumikeksipaketin pöydältä, mutta ei ollut kerinnyt syödä sieltä mitään, kun rikos huomattiin. Eipä tässä auta, kun tyhjentää pöytä ruuista päivän ajaksi, se on onneksi melko helposti hoidettavissa!

Toinen ongelmista, oikeastaan isoin ongelma tuntuu olevan isäntä. Koira saa aina jotain, kun jääkaapin ovi narahtaa. Lisäksi Pipsasta on tullut todella röyhkeä kerjäläinen. Joku erehtyy tuomaan sohvalle jotain syötävää, koira miltei vie herkut käsistä jos katsoo muualle. Tämäkin tapa vaan pahenee, jos kerjäläiselle antaa kiitokseksi edes murusen jotain syötävää. Kysymys kuuluukin; miten kitkeä inhottavan tavan pois ISÄNNÄLTÄ!? :D Koiran kanssa ei ole mitään ongelmaa, sehän alistuu asemaansa, kunhan on tarpeeksi pitkäjänteinen.. Samaa ei vaan voi sanoa isännästä!

Jos vielä jokunen sana niistä juoksuista..

Olen kyllä totaalisen helpottunut, että ne nyt alkoivat. Tässä pari ärsytystä tältä ajalta:

1. Pipsa on ollut raivostuttavan hermoheikko viimeiset pari kuukautta. Lenkillä pelästytään ihan ihmeellisiä asioita ja toisinaan kuljetaan ihan emännän kengässä kiinni, kun pelottaa niin. 
2. Toiset nartut on tappolistalla! Häntä on sapellina selän päällä kun toinen narttu lähestyy lenkillä, karvat pystyssä hännänpäästä silmienväliin asti. Eikä kävelytiellä toinen meinaa ohi mahtua, kun meidän neidillä rinta on niin rottingilla. Ohitustilanteessa tuntuu siltä, että taluttaisi porsasta. Ääntely on sen mukaista. RöhRöh.
3. Omasta reviiristä on tullut Pipsalle pakkomielle! Toisinaan koira töröttää ikkunalaudalla katsellen ohikulkijoita, ja kun joku iso koira kulkee ohi. Pipsa aloittaa sellaisen metelin, että alta pois. Se lopettaa kyllä käskystä, mutta karvat pystyssä pönöttää vielä ikkunalaudalla. Takapihan tarhassa vastataan kaikkiin toisten koirien haukahduksiin kumealla rintaäänellä. Pipsa on myös herättänyt isäntäväen parikertaa öisin, alkamalla haukkua sängyssä, kun ulkoa kuuluu toisten koirien haukkua. Ihanaa.

Siinä ne kolme tärkeintä epäkohtaa :)  Nyt vaan toivotaan, että nämä juoksut selvitettäisiin ilman valeraskautta! Pieni toivo on siitä, että päästäisiin keväämmällä vielä luolille harjoittelemaan.

Kuka liikkuu takapihallani?

Oh no, busted!

Ai lintuja vain, olkoon.

Puuhia hiljaiselon ajalta

Viikonloput kuluvat jänisjahdissa ja viikot lenkkeillessä. Kovien pakkasten aikaan ei mäyristä voi kovin pitkäksi aikaa ottaa metsälle mukaan, eikä myöskään sellaisina päivinä, kun jäniksiä jahdataan vilkkaiden maanteiden läheisyydessä. Viimeviikon lauantaina Pipsa vietti päivän jänisjahdissa ja emännän pienistä epäilyistä huolimatta koira paineli pitkin jäniksen jälkiä umpihangessa koko päivän! Pieniä kiljahduksia aivan tuoreelle jäljelle koira päästää, mutta ei sitä voi oikein ajoksi kutsua :D Taitaa sukurasite painaa siinä asiassa.

Sukurasitteista puheenollen.. Perjantain vietimme Pipsan kanssa umpihangessa tarpoen pitkin poikin metsästysmaitamme. Tarkoituksena oli käydä kurkkaamassa pientä maapesää, mutta Pipsalla olikin toiset aatteet! Kun lähestyimme pesää, koira katosi omille teilleen! Aikani koiraa odottelin, kunnes lähdin seuraamaan sen jälkiä. No, eipä aikaakaan kun lähistöltä löytyi ketunjäljet ja todella vahvoja viitteitä elämästä jossain lähiseudulla. Seurasin koiran jälkiä, jotka puolestaan seurasivat ketun jälkiä.

Jäljet kääntyivät kohti kalliota ja ymmärsin, että oli syytä pelätä "pahinta". Ja niinpä niin, jäljet päättyivät Mäyränkallioon. Ketun jälki meni pesään, samoin koiran jälki. Itse en ikinä ole kyseisellä kalliopesällä käynyt, vain kuullut monia juttuja siitä. Ensi silmäyksellä erotin jo kolme eri sisäänmenoaukkoa, joista yksi oli käytössä. En voinut kuin toivoa, että koira vielä palaa maan alta, kun minkäänlaista  luolatutkaahan en koiralle vielä ole hommannut. Tömistelin yhden suuaukon päällä ja koko tanner tuntui kumisevan. Samassa Pipsa kurkkasi pesästä ulos ja jatkoi matkaansa kallion päälle. Kiipesin perässä ja totesimme yhdessä, että kettu oli tainnut olla unilla "terassilla" ja poistunut paikalta hyvissä ajoin. Pipsa lähti seuraamaan ketun jälkiä kalliolta alas.

Ketun terassi.

Jäin kalliolle odottelemaan Pipsaa reissultaan ja ehdin tutkiskella maastoa. Pienellä kiertelyllä kalliosta löytyi likemmäs kymmenkunta suuaukkoa, joista vain yhtä oli aktiivisesti käytetty.

Tässä yksi monista käyttämättömistä.

Pipsa palasi reissultaan ja pitkän huutelun jälkeen suostui lähtemään pois pesältä, sen jälkeen umpihangessa kulkeminen vaan ei tuntunut oikein maistuvan mäyrikselle ;) Tuntui että olisi ollut liikkeellä uhmaikäisen lapsen kanssa. Aina kun vilkaisin taakseni, koira mulkoili parin kymmenen metrin päässä ja näytti siltä, että "en liiku enää metriäkään" :) Päästiin kuitenkin tielle, jossa mäyris otti sitten taas kunnon etumatkan emäntään. Vähän ennen mummulaa toikettiin vielä hakkuuaukean laitaan haistelemaan yöllisiä ketun jälkiä. Eikös koira sitten löytänyt aukon reunasta jotain kivaa.. Kun pääsin paikalle, totesin, että kettu oli syönyt sillä paikalla ilmeisesti jonkun kissan. Mäyris narskutti ketun jättämiä jämiä, eli ruokalistalla oli kissan häntää!!

Lumessa kahlaaja ketun jäljillä!

Vanhan loppu on uuden alku!

Oltiin äitin kanssa tänään Tampereella hakemassa minulle uutta metsästyspukua joululahjaksi. Erittäin sopiva puku löytyikin, on meinaan ensimmäinen omistamani naisille suunniteltu puku.. Olikin aluksi vaikea tottua ajatukseen, että puku oikeasti istuu päälle :D Hihat ja puntit ovat oikean mittaiset, eikä vyötärö raavi kainaloita tai purista lanteita! On tämä nyt luksusta, ei voi muuta todeta :)


Pitihän pukua lähteä heti testaamaan, vaikka metsässä olikin jo pilkko-pimeää ja Pipsa pääsi tietysti mukaan, kun oli koko päivän kököttänyt vain sisätiloissa. Kun pääsimme metsään, niin ei aikaakaan kun Pipa alkoi ajaa sillä tutulla suolla ja hetken päästä alkoi kuulua kumeaa seisontahaukkua hakkuuaukean laitamilta. Haukku pysyi hienosti paikallaan ja arvasin, että nyt siellä taitaa sitten olla supikoira edessä. Eipä auttanut muu, kuin lähteä taskulampun valossa rämpimään kohti haukkua.

Kauempaa jo näin, että kahdet silmät siellä kiiluivat ja koira haukkuin kuin viimeistä päivää. Epäilen, että haukussa oli tuolloin kaksi supikoiraa, joista toinen otti ritolat kun lähestyin niitä. Pipsa sai kuitenkin hienosti pidettyä toisen paikallaan. Sen yksityiskohtaisemmin kertomatta ... se supi tuli tiensä päähän ja lunasti paikkansa Pipsan ensimmäisenä "itsenäisesti hankittuna supina".

Täytyy myöntää, että kyllä emännällä taas on naama kuin Naantalin aurinko ;) Ihan mahtava juttu. Kyllä tämä on antanutkin itseään odottaa, mutta kaipa se edelleenkin niin on, että hiljaa hyvä tulee. Pipsa on ollut kehitykseltään todella hidas koira, mutta kyllä se odotus nyt palkittiinkin.

Olen aikanaan sanonut, että jos Pipsan ansiosta edes yhdeltä supikoiralta saadaan henki, niin enempää en suorituksia vaadikaan. Koiran pedistä kuuluu nyt vaimeaa haukahtelua, Pipsa on ilmesesti jälkijahdissa ;) Näihin tunnelmiin on hieno lopettaa vuosi 2011!

Suuri metsästäjä ja uros supi.

Pipsa ja toimitus toivottavat kaikille Ystäville oikein riemukasta ja tuottoisaa Uutta Vuotta 2012!

Rennot välipäivät..

Ollaan otettu ilo irti joulun ja uuden vuoden välipäivistä, kun saa nukkua pitkään, eikä aikatauluista tarvitse kirjaimellisesti välittää. Pipsa on tainnut nauttia aikatauluttomuudesta kaikista meistä eniten, sillä koira pötköttää edelleenkin sängyssä peiton alla, eikä sillä ole kiire pissalenkille märkään talvisäähän. Pipsa sai myös eilen juhlaillallisen, joka sisälsi maksalaatikon loput, jotka palvelusväelle eivät vaan enää uponneet.

Mikäpä uusien lakanoiden välissä onkaan kölliessä :)

Uudeksi vuodeksi menemme vanhempieni kanssa rantasaunalle saunomaan! Rannassa on tarkoitus ampua myös muutama raketti ja nauttia saunamökin tunnelmasta ja etenkin takkatulen loisteesta.

Hyviä Pyhiä!

Hämäläiseen tapaan Pipsa palvelusväkineen toivottaa kaikille Mahtavaa Joulua!

Meidän joulu sujui perinteiseen tapaan sukuloidessa, Tapanina ajeltiin Teiskossa muorin syntymäpäivillä ja siellähän viihdytettäviä riitti. Pipsan kieli taitaa olla turtana kaikesta kasvojen nuolemisesta ;) Pipsalla on kaikki hyvin, kunhan ympärillä vain on paljon ihmisiä.

Jahtia ensilumilla

Viime yönä se sitten satoi, varsinainen ensilumi tännekin! Tietysti siitä otettiin heti ilo irti ja lähdettiin jänisjahtiin. Nakki koiranen pääsi tietysti mukaan, kun pakkastakaan ei juuri ollut. Pipsa seuraili tapansa mukaan innokkaasti jäniksen jälkiä, mutta eipä sieltä suusta ääntä päässyt. Pipsa ajoi yhden metsäjäniksen (tapaisen) pitkäkorvan ylös, mutta tuli aikansa jäljestettyään pois metsästä. Jeppe otti kuitenkin kyseisen jäniksen ajoon vähän ajan päästä ja tunnin ajon jälkeen pupu juoksi tiensä päähän. Päivän saldona oli kaksi pupua. Pipsa teki kyllä hienon jäljestystyön "metsäjäniksen" löytämiseksi ampumisen jälkeen, kun se juoksi vielä muutaman metrin metsän puolelle. Ja se jänöhän tietysti oli mäyriksen jänö ;)

Pipsa kummastelee passimiestä (tai siis -naista)

Käytiin me metsällä myös maanantaina, mutta ilman tulosta. Pipsa kävi tarkastamassa pienen ketunpesänkin, mutta sekin oli valitettavasti tyhjä. Mutta tulipahan ulkoiltua! :)

Mäyris on nyt e-rit-täin vä-sy-nyt!

(Kuvia saaliista löytyy eräpäiväkirjan puolelta)

Mejä -treenit

Sula maa, eikä lumesta tietoakaan.. Ei olla Pipsan kanssa nyt oikein ehditty harrastaa yhdessä niin paljon haluaisin, kun itse juoksen hirvijahdissa viikonloput. Olen niin kyllästynyt tähän harmauteen ja pimeisiin iltoihin, lumen tulo helpottaisi hirvijahtiakin, samoin Pipsan kanssa harrastamista, näkisi ainakin minkälaisia jälkiä koira seuraa metsällä. Viime viikolla meille tarjoutui mahdollisuus päästä testaamaan verijälkeä tällä viikolla ja kuten arvata saattaa, tänään oli sitten se päivä :)

Maastoon vedettiin avo -luokan tyylinen jälki, jolle koira päästettiin ihan tuoreeltaan, ei siis annettu vanheta 12h. Pipsa teki hienoa työtä, vaikka siitä nyt ei voi mennä täysin takuuseen seurasiko koira minun jälkiäni, vai verijälkeä, no nenäänsä se ainakin käytti. Pari kertaa Pipsa harhaantui riistan jäljelle, mutta kehotuksesta palasi verijäljelle. Pysähtyi hienosti makuille ja osasi jatkaa jäljestystä itse. Kokeilemalla tuli kerrasta selväksi minkälainen liina kannattaa tulevaisuudessa hommata ja muitakin käytännön vinkkejä sain jäljen vetämistä ajatellen.

Meidän opettaja kehotti ilmoittautumaan kokeeseen heti keväällä. Itse en välttämättä ihan tämän kokeilun perusteella vielä ilmoitusta lähetä, mutta koiranpedistä kantautuvasta tyytyväisestä tuhinasta  päätellen olemme löytäneet oikein hyvän harrastuksen kevättä ajatellen! :) Ehkä sitä joskus voisi kokeisiinkin asti lähteä!

Marraskuun alun tunnelmia

"Pipsalla todettiin kokkimaisten bakteerien aiheuttama korvatulehdus. Tämän hoitoon aloitettiin Canofite-tipat, joita laitetaan 3-5 tippaa (kevyt puristus) molempiin korviin 2 kertaa päivässä 1-2 viikon ajan, niin kauan että korvat eivät ole erittäneet 3 pv aikana. Korvat puhdistetaan parin päivän välein hoidon aikana. Koska korvapunkkeja ei voitu sulkea pois (kissakontaktit), sai Pipsa myös näihin tehoavan loislääkkeen. Koiraa ei saa pestä 2 päivään tämän vuoksi."

Jep jep, että sellaista kuuluu meidän marraskuuhun. Ei tässä voi muuta, kun toivoa että pakkaset tulisivat pian, niin korvatulehduksen uusiminen/jatkuminen voitaisiin minimoida. Lääkäri harmitteli, kuinka kaikilla eläimillä on tähän vuodenaikaan paljon kaikenlaisia tulehduksia, johtuen lauhoista ja kosteista ilmoista.

"Potilas" itse ei ole vaivasta moksiskaan, korvien puhdistuksen ja lääkinnän jälkeen saa kiitokseksi hienosta käytöksestä valkohomejuustoa. Lääkinnän kanssa siis tuskin tulee olemaan mitään ongelmaa ;)

Blogitunnustus

Saatiin Tunnustus Pinjalta ja toimintaohjeet ovat seuraavat: 

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Me annamme tunnustuksen säännöistä huolimatta vain kolmelle, jotta muillekin jää tilaisuus antaa tunnustus:

Bonolle

Dorikselle

Brutukselle ja Hipulle

Ja sitten 8 asiaa Pipsasta:

1. Pipsa ei tykkää possunkorvista.
   
2. Pipsa nukkuu yönsä isäntäväen kanssa samassa sängyssä ... ja peiton alla!
   
3. Koulutusherkkuina käytetään usein kissan kuivamuonaa! Vielä ei ole sen voittanutta.
   
4. Pipsalla on vain yksi todellinen isäntä. Ja se on emäntä ;)
   
5. Meillä on säästöpossu, johon kerätään rahaa Pipsan luolatutkaa varten.
   
6. Meidän pieni mäyris on sulattanut koko suvun sydämet. Kuka nyt mäyräkoiraa ei rakastaisi?
   
7. Pipa on TODELLA RÖYHKEÄ kerjäläinen. Jos nenällä ja tassulla pukkailu ei auta, koira alkaa huokailla sydäntä riipivästi.
   
8. Yksi Pipsan rakkaimmista ystävistä on kissa.

Sunnuntai-illan tunnelmia

Sunnuntai kului aamun ja päivän osalta kiireisissä merkeissä, koira odotteli illansuussa kotona vailla iltalenkkiä. Seitsemän aikaan oli vielä suhteellisen valoisaa, joten  ajattelin lähteä juoksuttamaan koiraa metsään. Enempää tuumimatta lastasin koiran autoon ja lähdettiin metsään. Olin ajatellut korkeintaan puolen tunnin lenkkiä, sillä pimeys iskee hetkessä kellon lähestyessä kahdeksaa.

Oltiin kävelty Pipsan kanssa kymmenisen minuuttia, josta koira oli ollut siis irti 5 minuuttia. Tämän syksyn aikana koiran hakutekniikka on selvästi kehittynyt, kehitys on ollut havaittavissa vaikka ei paljoa olla ehdittykään käymään metsällä. Olen todennut ennenkin, että Pipsa luottaa nenäänsä enemmän kun työskentelee hämärässä (sehän nyt on tiestysti sanomattakin selvää) ja niinpä kävi nytkin. Hetken haeskelun jälkeen koira paineli päättäväisesti metsän uumeniin ja alkoi viipyä siellä. Eipä aikaakaan kun ensimmäinen kiljahdus kuului ja minä kuvittelin, että ehkä koira vinkaisi vaikkapa ojaa ylittäessään. Kiljunta kuitenkin jatkui välittömästi ja lähti liikkumaan. Pakko se oli sitten vain uskoa, että Pipsa taitaa ihan oikeasti ajaa jotakin! Ja äänen kanssa!

Ajoa jatkui kokonaista 20 minuuttia ja Pipsa ylitti ajossaan myös metsätie ja samalla aiemmin tehdyt "omat jälkemme". Ajoääni oli melko kimeän oloinen, mutta haukku hyvin taajaa, muuten en osaa arvostella, sillä en osaa kuin arvata mitä koira mahtoi ajaa. Alue, jossa koira alkoi haukkua, on metsäjänisten oleskelualuetta, joten paras veikkaukseni on, että koira ajoi joko jänistä tai rusakkoa.


Tähän on hieno päättää sunnuntai! Tähän asti äänettömän ajurin kielenkannat heltisivät :) Vau.

Kuvan jänis ei tiettävästi liity tähän tapaukseen ;) (kuva täältä)

Ex tempore

Meidän sunnuntaiaamu alkoi parin tunnin metsä/ranta/pelto lenkillä. Pipsa pääsi siis tänään ensimmäistä kertaa tänä syksynä juoksemaan vapaana, ja vapauden riemu oli sanoin kuvaamatonta :) Tulipahan taas todettua, että vaikka kuinka ollaankin koko kesä ja syksy lenkkeilty ahkerasti, niin ei remmissä lenkkeily ole lähellekään sama asia, kun vapaus. Parin tunnin juoksemisen jälkeen koiralta alkoi olla jo suurimmat energiat tuhlattu. Kello ei ollut vielä edes kymmentä, ja aikataulu vaikutti lupaavalta siinä mielessä, että sattaisimme ehtiä lähellä pidettäviin mätsäreihin. Siitä paikasta lähdettiinkin kiitämään kohti tapahtumapaikkaa, erinäisten mutkien kautta. En tosiaan ollut suunnitellut mätsäreihin menoa tälle päivälle, lähtö tuli, kun aikataulu antoikin yllättäen myöden.

Esiintyminen meni mielestäni upeasti. Ei nimittäin viimeaikoina olla paljon näyttelyhommia treenailtu. Ennen kehän alkua vaikuttti kyllä siltä, että tänään ei hommasta tule mitään :D Tuntui ettei koira kuunnellut ollenkaan, oli vaan pullistelemassa muille. Pipsa kuitenkin varmaan nauttii huomion keskipisteenä olemisesta, sillä kun päästiin kehää kiertämään, tuntui siltä, ettei paljon paremmin olisi voinut mennäkään :D Pipsa jopa seisoi hienosti, ainakin suurimman osan ajasta. Tuloksena esiintymisestä oli Pienten Koirien sinisten 2. sija. Emäntä ainakin muistutti sitä kuuluisaa Naantalin aurinkoa kun asteltiin kehästä pois, ihan mahtava päivä :)

Iltapäivällä käytiin vielä ampumaradalla, jossa vierähtikin 3 tuntia. Tällä hetkellä mäyräkoiran olotilaa voisi kuvata parhaiten sanalla kooma :D

)

Valmiina-paikoillanne-AJA!

Meidän neitokainen antoi viitteitä ajotaipumuksistaan tänään. Äitini oli Pipsan kanssa päivälenkillä ja metsätiellä heidän edellään köpötteli kaksi mäyrää. Äiti ei meinannut tunnistaa ensin elukoita, mutta toisen mäyrän vilkaistessa taakseen, äitikin tunnisti otukset mettisioiksi. Pipsa ei nähnyt mäyriä ollenkaan, mutta jäljelle tullessaan koiraan tuli eloa kuin salaman iskusta ja samassa alkoi haukku. Likka oli kiljahdellut jäljellä kuin vanha tekijä :) Tässä vaiheessa äitini soitti minulle ja puhelu meni tähän tapaan:


-Haloo?
- Puuhpuuhläählääh.. kaksi .. puuh .. mäyrää .. lääh.. poikasta.. juoksee täällä. Läähpuuh. Me juostaan Pipsan kanssa. Lääh. Pipsa ajaa.. Puuhpuuh.
- Täh? Siis ajatte mäyriä?
- Jooh.. puuh ... Pipsa haukkuu ... läähpuuh. En mä tiedä mitä mun pitää tehdä!!
- No kehu koira!!
- Joo.. Läähpuuhpuuh.. kehun kokoajan.
- No hyvä! Odottakaan siellä mä tulen ihan sekunnissa.
- Huhhuuh. No selvä.. Me odotetaan. Pipsa haukku hienosti!

Kävin Pipsan kanssa tutkimassa lähimaaston, mutta mäyrät olivat kadonneet tuhka tuuleen. Epäilen, että ne olivat jossain lähellä, jokin kannon alla, mutta pääsyttiin Pipsan kanssa palaamaan takaisin tielle. Lähellä on kyllä tunnettu mäyrän pesäkin ja alkuviikosta saimme lähettyviltä loukulla urosmäyrän, joten hyvin mahdollista on, että vanha pesäkin on asuttu. En tahtonut ottaa riskiä, että koira painuu mäyrien perässä pesään ilman kokemusta ja ilman luolatutkaa, siihen minä en ole vielä valmis :D Ja maaston nimikin jo enteilee pahaa .. Mäyränkallio. Täällä meilläpäin on paljon riistaan viittaavia paikan nimiä, on mäyränkalliota, mettisianmäkeä, haukkakalliota... You name it.

Täällä ei emäntä meinaa pysyä enää housuissaan, ensikuun alusta voi koiraa päästää jo huoletta irti kun jänistenkin rauhoitusaika päättyy, samoin metsäkauriin.. Mahtavaa päästä koiran kanssa samoilemaan metsään!

*kauhoisa katse* Vielä vajaa kuukausi ja olen vapaa!

Baywatch

Mikäpä täällä Iso-Roineen aalloissa pulikoidessa, kun rantavahtina toimii kulmakunnan valppain rantavahti. Jos uimarit uivat liian syvälle, antaa vahti äänimerkin, jos hennompi varoitus ei tehoa, otetaan käyttöön kumea ja kuuluva, syvältä rintakehästä kumpuava varoitussignaali. Viimeisenä keinona uidaan hukkuvan eteen, tehdään siinä käännös ja jos uimari ei vielä kerrasta saa otetta turkista, uidaan pelastettavan edessä ympyrää, kunnes joku tarttuu kiinni.

Hmm, tiedä sitten ketä Pipsa oikeasti pystyisi rantaan kiskomaan.. Ehkä vastasyntyneitä? Voisikohan jossain ilmoittautua lapsivesipelastus -kurssille?

Kesällä syödään kevyesti

Hau-di-hau!

Kesällä leijuu meikäläisen erityisen tarkkaan kirsuun monia iiiiiihania tuoksuja. Mut onkin tänä kesänä nimitetty viralliseksi Grillipartiolaiseksi, erityisen hyvin arvosanoin muunmuassa seuraavissa lajeissa:

1. Pihvinkääntäjän liikkeiden seuraaminen
2. Apajille tunkeutujien eliminointi (kunniamaininta erityisesti kissan karkoittamisesta)
3. Sydäntä riipivä huokailu ruokapöydän vieressä
4. Ylijäämien hävittäminen

Kyllä, grillipartiolainen on aina valmiina!

Näin kesäaikaan grillauksen yleistyessä joka viikonloppuiseksi traditioksi, olen alkanut kiinnittää kuitenkin huomiota myös solakoiden linjojeni tarkkailuun. Kuulin, että grilliruoka voi lihottaa ja täst´edes taidankin pitäytyä vain kevyessä kesäruuassa. Aamupalalla minulla oli tänään oravaa ja päivällisellä sain (melkein) nautiskella keltasirkkua (linturuokahan on kevyttä!) Ja kuinka kätevää, minun karvainen palvelijani (lue: perheen kissa) kantaa kaikki ateriat kotiovelle, siis takapihan ovelle.

Bon Apétit Ystäväni!

Valokuvahaaste

Meidät haastoivat mukaan Mauri ja Roope ja muitta mutkitta, tässä meidän valokuva.
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

(Tosin itsekin jouduin hieman soveltamaan sääntöjä, sillä 4. kansio sisälsi kuvia anopin kamerasta, ja samoin 5. kansiossa oli kuvia kummilapsistani, joten otin käyttöön siis 6.kansion)

Kuvassa on siis minkäs muunkaan kuin mäyrän etukäpälän kuva. Kuva on viime syksyltä, kyseessä oli muistaakseni urosmäyrä. Siitä voi jokainen päätellä millaisia aseita se kantaa mukanaan tassuissa. Kynnet ovat kutakuinkin minun peukalonkynteni pituiset ja kovat kuin teräs. Kyllä noilla kelpaa luolia kaivella.

Me voitaisiin haastaa Taika-koira,  Kulo ja Kaski, Ossi ja Manu, sekä Ronja (mikäli joku jo ei ole haastetta saanut :) )

Pitkästä aikaa!

Viimeisestä kirjoituksesta onkin kulunut aikaa jo reipas kuukausi, hurjaa. On aika rientänyt vaan niin älytöntä kyytiä kesän kynnyksellä. Emäntä aloitti työharjoittelun ja siinä samassa sai innostuksen aloittaa myös pyöräilyn. Mäyräkoirakin on saanut osansa lenkkeilyinnostuksesta ja hihnassa vetämättömyyttä on opeteltu pitkien lenkkien aikana melkoisesti. Nyt voin jo todeta, että ihan kivasti ollaan edistyttykin! :)

Pipsan metsästysvietti on syttynyt kesän myötä valtaisaksi. Enää ei tosiaan päästä lenkeillä supin pesäpaikan ohi ilman meteliä. Harmillista, kun yksi parhaista lenkkimatkoista kulkee juuri sen pesän ohitse, harmittaa kun koiraa ei voi päästää tutkimaan lähemmin. Syksyllä sitten ... hurjaa ... odotan syksyä jo intopiukeena, vaikka ei vielä olla edes kesää päästy kunnolla alkamaan :D

Pipsalla on alkuviikko mennyt  vähän ikävissä merkeissä.. Koiraa vaivaa ikävä ripuli ja tietenkin juuri helleviikon kunniaksi. Pipsa on muutenkin niin huono juomaan ja nyt sitten menettää nesteitä normaalia enemmän. Paastottu on nyt alkuunsa ja riisin keitinlientä olen nakille syöttänyt. Tänään olisi tarkoitus sitten keittää kanaa ja riisiä. Saa nähdä miten tekee kauppansa.. Kävin apteekista ostamassa ripulilääkettäkin, toivotaan että tämä nyt parin päivän sisällä helpottaa. Pipsa on kyllä oma itsensä käytökseltään.. Vähän tietysti väsymystä ilmassa, kun ei kunnolla ole saanut syödä. En yhtään tiedä mistä moinen ripuli on voinut saada alkunsa.. Ehkä se on vain joku vatsatauti? Olen kyllä miettinyt, että voisiko kyse olla loisista, mutta ulosteissa ei kyllä näy viitteitä  niistä. Täytyy kyllä madottaa koira heti kun tuo vatsa rauhoittuu.. Madotus oli muutenkin tarkoitus suorittaa tällä viikolla, mutta en sitten ehtinyt.

Riemukasta vappua kaikille! :)

Kyllä. Mäyris on taas nöyryytetty poseeraamaan rekvisiitan kanssa x)