tiistai 5. helmikuuta 2013

Maasta se pienikin ponnistaa!

Kohta kolmen vuoden ajan olen saanut tutustua lähietäisyydeltä mäyräkoiriin ja aina yhtä hämmästyttävään napoleon kompleksiin! Pieni-suuri-koira, jonka mielestä hyökkäys on aina paras puollustus! Nyt kun meidän taloudessa on kaksi pikku napoleonia, täytyy ihailla myös niiden laumakäyttäytymistä..

Eilen illalla olimme vanhemmillani, tarkoituksena lääkitä isän ajokoiran jalkoja, joihin on metsästyskauden aikana tullut lukuisia nirhaumia milloin mistäkin, kova hanki tietysti kuluttaa tassuja, mutta myös piikkilangat ja muut ikävät esteet joita metsästä löytyy. Meidän oli tarkoitus yksinkertaisesti levittää antibakteerista rasvaa nirhaumiin, jotta ne eivät tulehtuisi. Iso koira kuitenkin pelkää kuollakseen kaikkia hoitotoimenpiteitä, vaikka ne eivät aiheuttaisi minkään sortin kipua. Lääkintäoperaatio etenee siten, että isä pitelee koiraa paikallaan, äiti syöttää herkkupaloja ja rauhoittelee, ja minä yritän ruikkia rasvaa haavoille.

Kyseessähän on siis venäjänajokoira (elopainoa noin 50kg, säkä noin 70cm). Aluksi rasvaaminen onnistui melko hyvin, kunnes Jeppe tajusi mitä tässä nyt yritetään.. Seuraavat sekunnit koostuivatkin armottomasta pyristelystä, ulinasta ja rullautuvista matoista! Tässä rytäkässä meikäläinen oli siis kyykyssä koiran jaloissa.. No eikös Pipsa sitten tulkinnut tilanteen minulle vaaralliseksi ja kajautti ilmoille taisteluhaukun, jonka johdosta Pipsa syöksyi Miina rinnallaan Jepen kimppuun minua puollustamaan! Armoton huutoshow alkoi, äänessä Pipsa, Miina, Jeppe, iskä, äiti ja minä. Pipsa kohdisti ensimmäisen iskunsa kohti Jepen sukukalleuksia, josta Jeppe ei tietenkään varsinaisesti riemastunut.. Miina koitti hyökkiä kohti tassuja ja kiinnittää Jepen huomion itseensä..

Tässä vielä kuva Jepestä ja Pipsasta kokoeron havainnollistamiseksi.

Sain melko nopeasti mäyrikset komennettua toiseen huoneeseen, jotta päästiin rauhoittelemaan taas Jeppeä.. Loppujen lopuksi ison koiran tassut saatiin hoidettua ja tilanne rauhoittui koko huushollissa. Loppuillan Jeppe luikki pitkin seiniä loukkaantuneena, Pipsa mökötti sohvan nurkassa, koska häntä komennettiin, vaikka hyväähän Pipsa vain tarkoitti kun yritti emäntäänsä suojella.

Uskomatonta kuinka urhoollisesti pienet mäyräkoirat ovat valmiita puollustamaan emäntäänsä, vaikka vastassa on pienen hevosen kokoinen otus! Kyllä tässä jälkeen päin on asiaa naurettukin, vaikka tuossa rytäkässä olisi voinut käydä pahastikin. Tästä viisastuneena lukitsemme pikku napoleonit ensi kerralla omaan huoneeseensa, ennenkuin alamme taas kiusata isoa koiraa :)

Team Napoleon marssilla!