Panta

Tänään käytiin ostamassa meidän vauvalle oikein isojen tyttöjen panta! Kaupasta mukaan tarttui siis Hurtan nahkainen punottu panta, saas nähdä kauanko pannan pituus piisaa.. Toivotaan että ihan aikuiskokoon asti :) Hurtan pantoja löytyy linkin takaa ja tämä meidän panta on nyt sitten se "punospanta, niklattu".

Yritinpä sitten saada neitokaisesta kuvaa uuden "kravattinsa" kanssa, mutta mitään mestariotosta en kuitenkaan saanut aikaan. Tässä muutamia koitoksia.


Tässä näkyy vähän itse punosta.


Mitä sä äiskä oikein yrität..?


Mitä sulla siellä kädessä oikein on?


Okei, poseeraan vain jos possunkorvakin tulee kuvaan.

Tänään tuli todettua että Pipsa on aika haka kärpästen metsästämisessä :) Ne paholaiset kun kiusaavat sitä heti kun silmänsä hetkeksi ummistaa.

Aloitan tänään operaation "Pipsalle uusi pesä". Ressukka taisi loukkaantua, kun heitin eilen suursiivouksen yhteydessä vanhan pahvilaatikko pesän roskiin.. Hmm, no ei siitä kyllä ollut enää jäljellä kun pohja ja kaksi seinää. Mielenosoitukseksi Pipsa nukkui koko yön kuljetusboksissaan eteisessä, eikä normaalilla nukkumapaikallaan. Ostin tänään tarjoustalosta seeprakuosisen fleecehuovan, ehkäpä siitä valmistuva pesä voisi korvata rakkaan pahvilaatikon joskus tulevaisuudessa..

Pipsa sai tänään myös matokuurin. Painon nousu on hieman tuntunut hidastuvan, nyt koira painaa kotivaa´an mukaan 5,2kg.

Rantavahti ja iltamaisemia

Valppaana!


Tuleppas muija nyt pois sieltä vedestä, ettei tarvi alkaa tositoimiin.


Sadetta ilmassa..


Aurinko kultaa puita.

Pipsa loves Miska

Pipsa, missä kissa on?


"Kissa? Mikä kissa? Ei ainakaan täällä ole näkynyt."


"Takapiruna"

Rokotusten kautta maailmalle

Keskiviikkona käytiin sillä jo kauan odotetulla piikillä. Kaikki meni oikein mallikkaasti ja lääkäri kehui siistiksi, vilkkaaksi ja hyvin kehittyneeksi tytöksi. Pipsa näytti oikein kaikista vilkkainta itseään vastaanotolla ja pisti lääkärin omat koiratkin ojennukseen :D Vaa´alla käytiin useampaan otteeseen ihan tytön omasta tahdosta ja 4,5kg oli lukema jota puntari näytti. Silmä-, korva-, ja kroppa tutkimukset sujuivat oikein mallikkaasti, mutta yllättäen hampaita tutkittaessa rimpultiin ja yritettiin karata pöydältä :D Rokotusta neiti ei puolestaan huomannut ollenkaan, sillä pöydälle ilmestyi pentunameja juuri silloin kun lääkäri otti neulan esiin ;) Lääkärin kommentti oli: "Rokotuksesta saattaa ilmetä sivuoireita, kuten uneliaisuutta, ruokahaluttomuutta ja rauhallisuutta, ... mutta en lupaa että niin käy." Pipsa teki vaikutuksen lääkäriin, joka kehui tytön oikein kauniiksi, juurikin "puutteidensa" takia, eli siksi kun Pipsalla on ruskea kirsu ja vaaleat silmät :)

Rokotuksen jälkeen ei ilmennyt mitään ihmeempiä sivuvaukutuksia (itseasiassa ei mitään) ja päätettiin sitten lähteä jo aiemmin sovitulle matkalle, jonka määränpäänä oli Virrat. Käytiin kylässä mummun mökillä Kotalassa, jonne matka kesti pari tuntia. Pipsa oli jälleen oikein mallikkaasti autossa, nukkui lähes kokoajan, hetkeksi heräsi ja nostin tytön syliin katsomaan maisemia, kun laitoin sen takaisin omalle paikalleen, se meni uudestaan maate.

Kun päästiin perille, Pipsa pääsi ensimmäisen kerran elämässään moottoriveneen kyytiin, eikä sekään rohkeaa tyttöä pelottanut :) Päivä vietettiinkin sitten saaressa ulkoillen. Kiusana olivat ainoastaan mäkäräiset ja muurahaiset, jotka kummatkin pureskelivat nahkamasuista Pipsaa, muistona mäkäräisistä jäikin masuun inhottavat jäljet, jotka olivat peukalonpään kokoisia, ensin aivan kirkuvan verenpunaisia, sitten muuttuivat punertaviksi rinkuloiksi. Onneksi olin lukenut juuri netistä, että mäkäräiset aiheuttavat tuollaisia rinkuloita, muuten olisin varmasti kiikuttanut koira-raasun takaisin ellin luo :D

Kotimatkalle lähdettiin iltapäivällä neljän maissa ja poikettiin loppumatkasta vielä äitini tädille, joka tahtoi kovasti nähdä meidän pikku mäykyn. Tädillä itsellään on myös koira, Minttu, joka on seropi-narttu ja ihastui kovasti meidän vauvaan. Päästiin me kotiinkin vielä saman vuorokauden aikana ja illalla uni tuli niin koiralle kuin omistajallekin ilman ongelmia :D




Rakas sika kesälaitumilla.




Minttu

Sukeltaja

Tänään oltiin kuuman päivän päätteeksi uimassa toisessa kotirannassa, jonne Pipsakin pääsi nyt ensimmäistä kertaa. Kyseinen ranta on kallioinen ja uimaan mennäänkin pitkin kalliota. Pipsa ei ole juurikaan osoittanut merkkejä siitä, että vesi kiinnostaisi sitä kovinkaan paljon, vaikka tyttö uiskentelua on jo muutamaan kertaan kokeillutkin. Tänään kuitenkin kalliota pitkin oli ihana tassutella ja käydä juomassa, ja lämpimässä rantavedessä tassuteltiin ihan omasta tahdosta :) Kun isäntäväki käveli syvemmälle veteen, tassutus kalliolla tiuheni ja sitten Pipsa päättikin ottaa aimo-loikan suoraan kalliolta veteen! Molskahdusta seurasi sukellus, jonka jälkeen snorkkeli nousi pinnalle ja lähdettiin uimaan. Suunta oli kuitenkin ihan jonnekin muualle kuin kohti rantaa, joten nostin Pipsan takaisin kalliolle, jossa alkoi armoton juoksurumba :D Loppuaika vahdittiinkin sitten rannalla ja välillä hoputettiin isäntäväkeä jo rantaan. Autossa Pipsa pääsi hetkeksi syliin pyyhkeen sisään, mutta tyytyi mukisematta myös loppumatkasta perinteiseen lattiapaikkaansa, jossa petasi pyyhkeestä itselleen pedin.

Olen jännityksellä miettinyt, millainen turkki Pipsalle mahtaa kehittyä. Väri on nyt kaikkea lähes mustasta, ruskean ja punaisen kautta keltaiseen ja karva on melko karkean tuntuista selässä, vielä karva ei kovinkaan paljon kiillä ja niskassa on selvästi vielä "oikeata" pentukarvaa. Odottelen myös hampaiden vaihtumisen alkua. Uskoisin, että se on alkamassa, sillä koira pureskelee paljon kaikkea kovaa. Hampaita "hangataan" myös betonilattiaan, sekä tiiliseinään, eli ehkäpä ne jo kutiavat.


Näin meillä nukutaan.

Kuvia ja kuulumisia

Viimeisistä kuulumisista onkin jo aikaa, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi päivityksen :) Meillä on mennyt oikein mukavasti. Pipsa kasvaa kovaa vauhtia, viime maanantaina painoa oli tasan 4kg, punnitsin naperon matokuuria varten. Ensimmäinen rokotuskin lähenee, piikityspäivä on 7.7.

Parin viikon aikana ollaan harjoiteltu tiiviisti yksinoloa. Harjoituksia tehtiin aluksi kauppareissujen ajaksi, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan Pipsa veti pitkää virttä, kun taas toisena päivänä saattoi tyytyä "kohtaloonsa" ja meni suoraa koppaansa maate. Emäntä aloitti työt torstaina, jolloin myös Pipsa aloitti "oikean yksinolon". Ensimmäisenä päivänä harjoitus alkoi itkulla, joka alkoi heti kun pääsin ulos ovesta. Pipsa ehti olla pari tuntia yksin, kunnes työpaikallani (n.15km etäisyydellä kotoa) alkoi ukkostaa ja koska en tiedä miten koira reagoisi ukkoseen jouduin soittamaan äidilleni, joka lähti kuulostelemaan, minkälaista elämöintiä kämpästä kuuluu. Ukkonen ei kuitenkaan koskaan päässyt kirkonkylälle, mutta äiti kävi kuitenkin Pipsaa katsomassa. Tytteli oli melko rauhallinen, mutta tietysti ilahtui suunnattomasti kun sai seuraa. Äiti oli touhuillut pari tuntia meillä, tehden kotitöitä ja kaikkea muuta "normaalia" ja lähtenyt sitten vähin äänin pois ja oli saanut ininää peräänsä. Isäntä tuli kotiin muutama tunti äidin poistumisen jälkeen, eikä Pipsa silloinkaan vaikuttanut hätääntyneeltä, vaikka silloinkin oli onnessaan että joku tuli kotiin.

Loppuviikko ollaan tehty samoin, eli kotiväen poistuttua Pipsa on kolmisen tuntia yksin ja sitten äiti käy puuhailemassa jotain meillä ja käyttää Pipsan ulkona, sen jälkeen koira jää taas yksin noin neljäksi tunniksi ja sitten jompi kumpi kotiväestä palaa kotiin. Hyvin on tähän asti mennyt! Pipsa ei ainakaan toistaiseksi hauku turhia, joskus saattaa kissalle haukahtaa, mutta ei mitään sen kummempaa.

Olen ollut vähän laiska valokuvaaja, mutta muutamia kuvia olen saanut napsittua mäykkyläisestä. Koiran jaloissa vaan alkaa olemaan jo sen verran vauhtia, ettei kamera yleensä enää ehdi mukaan. Tässä kuitenkin muutama otos.






Miska osaa nauttia uuden koira-aitauksen tuomasta rauhasta, nautinto näkyy ehkä jo liiallisestikin :D


Katsoa saa, muttei koskea .. tai ehkä nyt vähän.