Pakkaspäivien määrä ja voimakkuus alkaa koetella jo tällaisen hyvinkin kärsivällisen mäyräkoiran pinnaa. Kevätauringossa makoilu toki on vallan .. sanoisinko taivaallista, mutta mieluusti viettäisin aikaa myös metsäpoluilla ihania hajuja haistellen. Arktisessa ulkoilmassa liikkuessani kirsuun tuntuu kasvavan jääpuikko ja takajalkani jäykistyvät pissalle kyykistyessäni, isommasta asiasta puhumattakaan.. Olen kyllä hieman pohdiskellut asioita siihen malliin, että olen tullut sellaiseen lopputulokseen, että minun reaktioni pakkaseen riippuu täysin siitä, mitä emäntä pukee aamulla päälleen. En ymmärrä miksei emäntä voi joka aamu pukea päälleen sitä mahtavan tuoksuista takkia ja heittää selkäänsä pitkää metallista kapistusta (jonka epäilen vahvasti liittyvän pakkasen karkoitukseen). Ajattelematon ihminen! Voisi kyllä kerrankin ajatella mäyräkoiran vointia ja tehdä lenkkeilystä mukavampaa pukeutumalla noihin vetimiin, joiden ansioista ulkoilma lämpenee ja voisin viettää aikaa metsässä vaikka koko päivän.
*click*