Valmiina-paikoillanne-AJA!

Meidän neitokainen antoi viitteitä ajotaipumuksistaan tänään. Äitini oli Pipsan kanssa päivälenkillä ja metsätiellä heidän edellään köpötteli kaksi mäyrää. Äiti ei meinannut tunnistaa ensin elukoita, mutta toisen mäyrän vilkaistessa taakseen, äitikin tunnisti otukset mettisioiksi. Pipsa ei nähnyt mäyriä ollenkaan, mutta jäljelle tullessaan koiraan tuli eloa kuin salaman iskusta ja samassa alkoi haukku. Likka oli kiljahdellut jäljellä kuin vanha tekijä :) Tässä vaiheessa äitini soitti minulle ja puhelu meni tähän tapaan:


-Haloo?
- Puuhpuuhläählääh.. kaksi .. puuh .. mäyrää .. lääh.. poikasta.. juoksee täällä. Läähpuuh. Me juostaan Pipsan kanssa. Lääh. Pipsa ajaa.. Puuhpuuh.
- Täh? Siis ajatte mäyriä?
- Jooh.. puuh ... Pipsa haukkuu ... läähpuuh. En mä tiedä mitä mun pitää tehdä!!
- No kehu koira!!
- Joo.. Läähpuuhpuuh.. kehun kokoajan.
- No hyvä! Odottakaan siellä mä tulen ihan sekunnissa.
- Huhhuuh. No selvä.. Me odotetaan. Pipsa haukku hienosti!

Kävin Pipsan kanssa tutkimassa lähimaaston, mutta mäyrät olivat kadonneet tuhka tuuleen. Epäilen, että ne olivat jossain lähellä, jokin kannon alla, mutta pääsyttiin Pipsan kanssa palaamaan takaisin tielle. Lähellä on kyllä tunnettu mäyrän pesäkin ja alkuviikosta saimme lähettyviltä loukulla urosmäyrän, joten hyvin mahdollista on, että vanha pesäkin on asuttu. En tahtonut ottaa riskiä, että koira painuu mäyrien perässä pesään ilman kokemusta ja ilman luolatutkaa, siihen minä en ole vielä valmis :D Ja maaston nimikin jo enteilee pahaa .. Mäyränkallio. Täällä meilläpäin on paljon riistaan viittaavia paikan nimiä, on mäyränkalliota, mettisianmäkeä, haukkakalliota... You name it.

Täällä ei emäntä meinaa pysyä enää housuissaan, ensikuun alusta voi koiraa päästää jo huoletta irti kun jänistenkin rauhoitusaika päättyy, samoin metsäkauriin.. Mahtavaa päästä koiran kanssa samoilemaan metsään!

*kauhoisa katse* Vielä vajaa kuukausi ja olen vapaa!