Hämeenlinna KR näyttely, 30.6.2013

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin keväällä ilmoittaa koiruudet Hämeenlinnan KR näyttelyyn, joka pidettiin Tuuloksen kapakanmäellä. Kyseessä oli Miinan eka näyttely ja ajattelin sitten ihan vaan mielenkiinnosta ilmoitta myös meidän "häntävikaisen" Pipsakin. Miina kun on luonteeltaan vähän arkajalka ja tottunut tukeutumaan Pipsaan, joten ajattelin että kivempi Miinallekin kun isosisko on mukana :) Tuomariksi ilmoitettiin portugalilainen Luis Gorjao-Henriques.

Näyttelyyn harjoittelu jäi vähän vähälle, mutta kyllä me hihnassa kävelyä ja seisomista jonkin verran harjoiteltiin. Pipsa kun tunnetusti osaa kehässä esiintyä ja tykkää olla huomion keskipisteenä, joten en uskonut Pipsan tuottavan ongelmia, mikäli se ei ala osoittamaan mieltään kehässä :) Miina oppi suhteellisen nätisti kulkemaan näyttelyhihnassa ja sain kitkettyä kauan tahkotun "istu-anna tassu" tavan pois, seisonta tilanteista :)

Näyttelypaikalle saavuttiin pari tuntia ennen kehän alkua ja koirat (ja emäntä) ehtivät tasailla vähän höyryjä ennen esiintymistä. Itse syynäsin tuomarin toimintatapoja kehän laidalta ja ensimmäisenä masennuin, kun huomasin tuomarin tutkivan hännän TODELLA tarkasti. Totesin, että Pipsan menestys kosahtaa sitten suorilla siihen. Toivoin kuitenkin, ettei hylsyä rapsahtaisi heti kättelyssä, vaan että saan arvostelun koirasta joka tapauksessa.

Miina esiintyi junior-kehässä, eli ennen Pipsaa. Miinan luokassa oli meidän lisäksemme ilmottautuneena yksi narttu. Loppujen lopuksi esiinnyttiin sitten kuitenkin vain Miinan kanssa, sillä toinen koira ei saapunut paikalle.  Miina seisoi pöydällä hienosti ja antoi tuomarin tutkia hyvin. Kehän kiertäminenkin sujui ihan kivasti, vaikka näyttelyhihna tuntuikin koiraa vähän harmittavan. Tällaisen arvostelun Miina sai:

"Typical. Feminine head with good proportion between muzzle and skull. Eyes are a little bit round. Long ears. Body of good proportions. Good topline. Could have better forechest. Chest is deep in front, but should go further back. And should have better underline. Good angulations. Moves well." JUN EH, JUK1

Sama suomeksi: 

Tyypillinen. Feminiininen pää, kuonon ja kallon suhde hyvä. Silmät ovat hieman pyöreä. Pitkät korvat. Hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä ylälinja. Voisi olla parempi eturinta. Rinta on syvä edestä, mutta pitäisi jatkua taaemmas. Ja pitäisi olla parempi vatsalinja. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin.

Pipsa esiintyi avoimessa luokassa kahden muun koiran kanssa. Pipsa tervehti tuomarin heiluttamalla häntää ja olemalla ihana oma itsensä. Pöydällä seistiin upeasti, mutta itse tietysti jännitin sitä tuomiota hännästä :/ Olin valmistautunut selittämään olevani tietoinen hännän viasta, mutta tulimme hakemaan silti arvostelua koirasta kokonaisuutena tms ... Hämmästyksekseni tuomari siirtyi hännän tunnustelusta suoraan takajalkojen tutkimiseen ja seuraavaksi pyysi juoksuttamaan kehässä. Olin aivan äimänä :) Pipsa kulki hihnassa hienosti, huomasin kyllä ettei se ollut pitkään heinään (ulkokehä heinäpellolla) tyytyväinen, vaan juoksi vähän "varauksella".. Viimeinen seisonta tuomarin edessä meni vähän poskelleen, koska Pipsa päätti ettei herkut kiinnosta, eikä se halunnut katsoa suoraan eteenpäin, vaan päätti tuijottaa suoraan pois tuomarin pöydästä. Itseäni nauratti, kun Pipsa aivan selvästi osoitti mieltään :D Tällainen arvostulu Pipsalle saatiin:

"Still typical.  Feminine head with good skull. Brown eyes; eyes should be darker. Ears are ok. Body of good proportion. Chest is deep in front, but should go further back. Whippety like underline. Topline is ok when standing, but roachy when moving. Could have better fore chest. Very good tail. Very good angulations. Moves very well with correct tail carriage. Good temperament." AVO T 

Sama suomeksi: 

Edelleen tyypillinen. Feminiininen pää, jossa hyvä kallo. Ruskeat silmät, silmät pitäisi olla tummemmat. Korvat ovat ok. Hyvät rungon mittasuhteet. Rinta on syvä edestä, mutta pitäisi jatkua taaemmas. Vinttikoiramainen vatsalinja. Ylälinja on ok seistessä, mutta köyry liikuttaessa. Voisi olla parempi eturinta. Erittäin hyvä häntä. Erittäin hyvät kulmaukset. Liikkuu erittäin hyvin, kantaa häntää oikein. Hyvä luonne.

 Täytyy sanoa, että tunnistan koirani täysin noista arvosteluista! Miina on pitkäkorvainen nappisilmä ja valeraskauden takia vatsalinja on vähän sellainen kun on :D Rintakehä ei ole vielä täysin kehittynyt, vaan koira on edelleen vähän rimpula. Jos olisin saanut koiran seisomaan vähän paremmin, en usko että rintakehä olisi näyttänyt "liian lyhyeltä".. Pipsan ongelma on aina ollut ampiaisvartalo :D Rintakehä on niin iso, että vatsalinja nousee vinttikoiramaisesti ylös.. Ongelman ehkä ratkaisisi se, että saisi syötettyä koiran ihan ähkyyne ennen esiintymistä, mutta Pipsa kun ei syö itseään ähkyyn vaan osaa lopettaa hyvissä ajoin :D Silmät olivat tällä kertaa sitten liian vaaleat, kuten ne yleensä kirkkaana päivänä ovatkin.. Köyryselkäisyys juostessa todennäköisesti johtui siinä pitkästä heinästä, joka tökki vatsaa. Ja samoin kuin Miinan kohdalla, jos olisin saanut koiran seisomaan vähän paremmin, en usko että rintakehä olisi näyttänyt "liian lyhyeltä".

Kaiken kaikkiaan olen toooooodella tyytyväinen näihin näyttelyihin, vaikka ei mainetta niitettykään sen kummemmin. Huvittavintahan tässä ehkä oli, että mun häntävikaista koiraa kehuttiin hyvästä hännästä!! :D Tuomari oli todella mukava, samoin kehätoimitsija.

Maasta se pienikin ponnistaa!

Kohta kolmen vuoden ajan olen saanut tutustua lähietäisyydeltä mäyräkoiriin ja aina yhtä hämmästyttävään napoleon kompleksiin! Pieni-suuri-koira, jonka mielestä hyökkäys on aina paras puollustus! Nyt kun meidän taloudessa on kaksi pikku napoleonia, täytyy ihailla myös niiden laumakäyttäytymistä..

Eilen illalla olimme vanhemmillani, tarkoituksena lääkitä isän ajokoiran jalkoja, joihin on metsästyskauden aikana tullut lukuisia nirhaumia milloin mistäkin, kova hanki tietysti kuluttaa tassuja, mutta myös piikkilangat ja muut ikävät esteet joita metsästä löytyy. Meidän oli tarkoitus yksinkertaisesti levittää antibakteerista rasvaa nirhaumiin, jotta ne eivät tulehtuisi. Iso koira kuitenkin pelkää kuollakseen kaikkia hoitotoimenpiteitä, vaikka ne eivät aiheuttaisi minkään sortin kipua. Lääkintäoperaatio etenee siten, että isä pitelee koiraa paikallaan, äiti syöttää herkkupaloja ja rauhoittelee, ja minä yritän ruikkia rasvaa haavoille.

Kyseessähän on siis venäjänajokoira (elopainoa noin 50kg, säkä noin 70cm). Aluksi rasvaaminen onnistui melko hyvin, kunnes Jeppe tajusi mitä tässä nyt yritetään.. Seuraavat sekunnit koostuivatkin armottomasta pyristelystä, ulinasta ja rullautuvista matoista! Tässä rytäkässä meikäläinen oli siis kyykyssä koiran jaloissa.. No eikös Pipsa sitten tulkinnut tilanteen minulle vaaralliseksi ja kajautti ilmoille taisteluhaukun, jonka johdosta Pipsa syöksyi Miina rinnallaan Jepen kimppuun minua puollustamaan! Armoton huutoshow alkoi, äänessä Pipsa, Miina, Jeppe, iskä, äiti ja minä. Pipsa kohdisti ensimmäisen iskunsa kohti Jepen sukukalleuksia, josta Jeppe ei tietenkään varsinaisesti riemastunut.. Miina koitti hyökkiä kohti tassuja ja kiinnittää Jepen huomion itseensä..

Tässä vielä kuva Jepestä ja Pipsasta kokoeron havainnollistamiseksi.

Sain melko nopeasti mäyrikset komennettua toiseen huoneeseen, jotta päästiin rauhoittelemaan taas Jeppeä.. Loppujen lopuksi ison koiran tassut saatiin hoidettua ja tilanne rauhoittui koko huushollissa. Loppuillan Jeppe luikki pitkin seiniä loukkaantuneena, Pipsa mökötti sohvan nurkassa, koska häntä komennettiin, vaikka hyväähän Pipsa vain tarkoitti kun yritti emäntäänsä suojella.

Uskomatonta kuinka urhoollisesti pienet mäyräkoirat ovat valmiita puollustamaan emäntäänsä, vaikka vastassa on pienen hevosen kokoinen otus! Kyllä tässä jälkeen päin on asiaa naurettukin, vaikka tuossa rytäkässä olisi voinut käydä pahastikin. Tästä viisastuneena lukitsemme pikku napoleonit ensi kerralla omaan huoneeseensa, ennenkuin alamme taas kiusata isoa koiraa :)

Team Napoleon marssilla!

Kuvia syksyltä ja talvelta 2012

Miina tärkeänä.

Välillä täytyy käydä äitiä pussaamassa, ja sitten taas matka jatkuu :)

Joku siellä rapisee..

Pipsa linssilude.

Tässä vähän koitetaan ottaa asentoa :) Ikää 6kk

Nappisilmä

Jos katse voisi tappaa ... :D Pipsa ei oikein innostunut tämän kertaisista poseerauksista.

Vapaasti onnistui paremmin ;)

Joulutunnelmia.

Miinan aarre (ja hirveä kaaos kämpässä :D )

Mömmiäiset :)

Tupatarkastuksella.

Ilta-aurinkoa ottamassa.

Pipsa oli kiinnostunut ankeriaan kalastuksesta.

Pipsa poseeraa karhun kainalossa.

Elossa ollaan!

Heipä hei pitkästä aikaa kaikille blogitutuille! Me ollaan eletty ihan blogihiljaisuudessa, kun on olevinaan niin kauheasti kaikkea menoa ja kiirettä. Kauhistuin, että viimeksi olen kesällä kirjoittanut! Nyt päätin kuitenkin istua koneen äärelle muissakin kuin kouluhommien ja facebookkailun merkeissä.

Me elellään nyt oikeastaan kahdella paikkakunnalla, oma kämppä on Hauholla, jossa me mäyristen kanssa kolmistaan elellään (meillä siis tuli pesäero entisen isännän kanssa) ja nyt pikku hiljaa ollaan oikeasti alettu sinne kotiutuakin. Naapurit on melko hiljaisia, eikä meistäkään tunnu haittaa olevan naapureille :) Vaihtelevassa määrin oleillaan myös Hattulan puolella meidän uuden isäntäkokelaan nurkissa. Mäyrikset on kotiutuneet kumpaakin asuntoon hyvin. Hattulan asunto on kerrostalossa ja siellä meteliä riittää aamuvarhaisesta yömyöhään.. Talossa kun asuu pääasiassa puliukkoja :D Yhdellä naapurilla on joku staffisekoitus uros, joka haukkuu ja ulvoo välillä päivät yöt läpeensä. Posti rämähtää luukusta aamupäivällä jne.. Haukuttavia asioita on siis mäyriksille paljon! Ja kyllähän ne haukkuvatkit, mutta aika hillitysti verrattuna esimerkiksi siihen naapurin koiraan. Hattulassa on kyllä ihan älyttömän kiva lenkkeillä, löytyy metsäreittejä ja sitten taas toisaalta tosi vaihtelevia valaistujakin kävelyteitä. Mukava kävellä, kun ei tarvitse joka kerta marssia samaa rataa :)

Joulut ja uudet vuodet meni rauhallisissa merkeissä. Meillä kävi ensimmäisen kerran koko meikäläisen elinaikana oikein Joulupukkikin. Mäyrikset piti kamalan huutokuoron pukille, mutta loppua kohti uskallettiin sitten mennä jo tekemään tuttavuuttakin. Uusi vuosi toi tullessaan kamalasti rakettien pauketta. Oltiin uuden vuoden aatto Hattulassa ja pauke oli noin kaksinkertainen verrattuna kotikulmiin. Pipsa oli ihan villinä paukkeesta, mutta ei ollenkaan negatiivisessa mielessä. Kovasti sitä vaan ihmetytti, että missä ne kaikki jänikset mahtaa olla.. (Pipsa tottunut siihen, että aina kun paukahtaa, niin jostain löytyy kuollut jänis ;) ) Miina puolestaan ei pauketta edes tainnut huomata :) Tyytyväisenä se lenkkeili ja tapansa mukaan oli hyvällä tuulella.

Vuosi 2013 on tähän mennessä tuonut tullessaan sairastelua! :/ Ensinnäkin, meillä sattui Miinan kanssa vahinko lenkille lähtiessä, kun pienen koiran alituiseen heiluva häntä jäi tuulikaapin oven väliin. Verta suihkusi joka puolelle ja yksin kun olin, niin hiukkasen oli hankalaa koittaa antaa ensiapua :D Veriroiskeita oli lattiasta kattoon, mutta sain kuin sainkin pienen koiran hännän paketoitua.. No, 4 pakettia Miina nyppi hännästään pois saman vuorokauden aikana... Onneksi veren tulo loppui vuorokaudessa, eikä siteitä enää tarvittu.

Miinan paketoitu häntä :)

No sitten Pipsa.. Pipsalla todettiin pari viikkoa sitten struviittikiteitä virtsarakossa.. Saatiin viikon AB-kuuri ja nyt syödään sitten ainakin kuukausi RC:n urinary ruokaa.. Onneksi erikoisruoka maistuu hyvin! Parin viikon päästä viedään kontrollinäyte ELLille, että josko virtsakiteet olisivat kadonneet.. Toivotaan parasta! Kyseessä kuitenkin saattaa olla elinikäinen vaiva. Onneksi struviittimurkina ei ihan älyttömän kallista ole, joten sen syöttämistä voidaan ihan hyvin jatkaa sitten vaikka loppuelämän ajan.

Pipsan tuomio.

Muuten meillä voidaankin hyvin. Miina on kasvanut kauniiksi koiraksi. Paino on asettunut 8kg paikkeille. Miina on vielä vähän rimppakinttu, mutta kyllä ne koivet siitä vielä vahvistuvat :) Ihana hännän huiskuttajahan tuo on <3 p="">

Miinan pitkä kieli!

Tällaista meille näin tiivistettynä :)  Yritän käydä lueskelemassa teidän kaikkien tuttujen kuulumisia, nyt kun olen tehnyt come backin ;)

Sisarukset.

Saatanpa tänään vielä laitella vähän valokuvia neitokaisista, kun viime julkaisusta tosiaan on kulunut jo yli puoli vuotta!

Pyörätiet valloitettu!

Tänään oli se päivä, kun päätettiin kokeilla Pipsan juoksuttamista pyörän kanssa. Emäntä itse ei kyseiseen turmiontouhuun uskaltautunut, mutta isäntä oli sen verran hullu, että päätti kokeilla! (Isännällä kun tuo tasapaino on suhtkoht hallussa, aiempien harrastusten pohjalta, kaksipyöräisten parissa.) Illansuussa, kun muita koiria ei juuri ollut liikkeellä, suoritettiin lähtölaukaus. Pipsa ja isäntä spurttasivat kotipihasta hippulat vinkuen pyörätielle. Pipsa veti kuin husky konsanaan fleksin päässä, ja isäntä jarrut sauhuten flenksin perässä. Ensimmäisessä lähdössä ei isäntä siis juuri polkemaan joutunut, vaan käytti hyväkseen mäyräkoira-poweria! Muutaman sadan metrin jälkeen emäntäkin lähti mukaan kannustamaan ja antamaan ohjeita/käskyjä ... koiralle siis ;)

Tehtiin 3km lenkki ja hienosti meni! Vähän Pipsalla oli vielä vaikeuksia ymmärtää, ettei nyt mentäisikään totuttuja metsäpolkuja, vaan tarkoitus oli kiitää pyörätietä pitkin. Varsinaisella lenkillä, ei Pipsa vetänyt ollenkaan, vaan kipitti kivasti pyörän edellä fleksin päässä.  Tietysti vähän kokeiltiin vetohommaakin ja kyllähän sekin onnistui, kun emäntä kiritti koiraa, joka kirmasi silmät innosta kiiluen minkä jaloistaan pääsi! Vedättää koiralla ei kyllä uskalla kuin ihan pieniä pätkiä, kunnes sen kroppa alkaa tottua kyseiseen hommaan ja varsinkaan ennenkuin saadaan hommattua kunnolliset valjaat siihen hommaan.

Jokunen aika kyllä menee, ennenkuin emäntä uskaltautuu maantiekiiturin fleksin toiseen päähän, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. Muutamana päivä viikossa kun harjoitellaan lyhyitä matkoja, niin Pipsa oppii varmasti pian jutun juonen. Mutta kyllä jäi todella hyvä maku suuhun tästä kokeilusta! Ihan huippua :)

Pientä aina kiusataan.

Miina on hyvin äänekäs mäyriksen alku, ainakin kun vertaan sitä Pipsaan, joka ei juuri ylimääräisiä ääniä ole koskaan päästellyt. Miina vinkuu jos Pipsa hyppää sohvalle, eikä omat pikku jalat vielä kykene ponkaisemaan yhtä tehokkaasti, vaan sohvalle kipuaminen vie enemmän aikaa. Miina vinkuu, jos isäntäväki katoaa yllättäen toiseen huoneeseen. Miina vinkuu muutamaa sekunttia ennen kuin nukahtaa. Pieni tuntuu siis reagoivan kaikkeen äänellään. Siltikään se ei osallistu Pipsan kanssa yhteishaukuntaan, kun esimerkiksi ovikello soi.

Yhtenä iltana koirat söivät ruokiaan, Miina omia pöperöitään ja Pipsa luuta. Miina tietenkin tuppautui Pipsan luulle kun oma kuppi oli tyhjä. Pipsa komenti pientä, mutta eihän Miina sitä halunnut ymmärtää ... (tai sitten Pipsa ei ollut tarpeeksi vakuuttava) Pieni siis jatkoi isomman lähentelyä. Pipsa rähähti vähän isommin ja samalla tökkäsi Miinan kuonollaan pois. Tästäkös sitten alkoikin välittömästi kamala itku-parku ja Miina juoksi loukattuna minun jalkoihini ja jatkoi itkuaa. Minä pelästyin tietysti, että nyt sattui oikeasti ja tarkastin että pennulla oli kaikki hyvin.. Ja arvatakin saattaa, että olihan sillä! Pipsakin tuli jo hädissään katsomaan, että sattuiko siskoa, se yritti saada Miinan leikkimään kanssaan, tökkimällä sitä kuonollaan ja heiluttamalla häntää vimmatusti.  Kyllähän Miinakin siitä samantien leppyi ja kostoksi nöyryytyksestä kävi varastamassa Pipsa luun :) Pipsa tietysti luovutti jo luunsa mielihyvin pienelle.

Toinen huomio, mikä Miinaan tutustuessa on tullut pantua merkille, on se, että Miinan häntä heiluu kokoajan! :) Kun mieliala kohenee, hännän vauhti vain kiihtyy. Pieni on kyllä niin hyväntuulinen hännänheiluttaja, ettei mitään rajaa!

Tänään käytiin sitten ekalla rokotuksellakin. Toimitus meni huomaamatta, kun sai muutaman raksun nenänsä eteen :) Hyvällä ruokahalulla Miina imuroi pöydän tyhjäksi, eikä reagoinut mitenkään pistokseen. Nyt sitten odotellaan kuukauden päivät seuraavaa lääkärikäyntiä. Sinne mennäänkin sitten isommalla porukalla, tai ainakin Pipsa lähtee mukaan saamaan rabies -rokotteen vahvisteen.