perjantai 8. kesäkuuta 2012

Pientä aina kiusataan.


Miina on hyvin äänekäs mäyriksen alku, ainakin kun vertaan sitä Pipsaan, joka ei juuri ylimääräisiä ääniä ole koskaan päästellyt. Miina vinkuu jos Pipsa hyppää sohvalle, eikä omat pikku jalat vielä kykene ponkaisemaan yhtä tehokkaasti, vaan sohvalle kipuaminen vie enemmän aikaa. Miina vinkuu, jos isäntäväki katoaa yllättäen toiseen huoneeseen. Miina vinkuu muutamaa sekunttia ennen kuin nukahtaa. Pieni tuntuu siis reagoivan kaikkeen äänellään. Siltikään se ei osallistu Pipsan kanssa yhteishaukuntaan, kun esimerkiksi ovikello soi.




Yhtenä iltana koirat söivät ruokiaan, Miina omia pöperöitään ja Pipsa luuta. Miina tietenkin tuppautui Pipsan luulle kun oma kuppi oli tyhjä. Pipsa komenti pientä, mutta eihän Miina sitä halunnut ymmärtää ... (tai sitten Pipsa ei ollut tarpeeksi vakuuttava) Pieni siis jatkoi isomman lähentelyä. Pipsa rähähti vähän isommin ja samalla tökkäsi Miinan kuonollaan pois. Tästäkös sitten alkoikin välittömästi kamala itku-parku ja Miina juoksi loukattuna minun jalkoihini ja jatkoi itkuaa. Minä pelästyin tietysti, että nyt sattui oikeasti ja tarkastin että pennulla oli kaikki hyvin.. Ja arvatakin saattaa, että olihan sillä! Pipsakin tuli jo hädissään katsomaan, että sattuiko siskoa, se yritti saada Miinan leikkimään kanssaan, tökkimällä sitä kuonollaan ja heiluttamalla häntää vimmatusti.  Kyllähän Miinakin siitä samantien leppyi ja kostoksi nöyryytyksestä kävi varastamassa Pipsa luun :) Pipsa tietysti luovutti jo luunsa mielihyvin pienelle.




Toinen huomio, mikä Miinaan tutustuessa on tullut pantua merkille, on se, että Miinan häntä heiluu kokoajan! :) Kun mieliala kohenee, hännän vauhti vain kiihtyy. Pieni on kyllä niin hyväntuulinen hännänheiluttaja, ettei mitään rajaa!



Tänään käytiin sitten ekalla rokotuksellakin. Toimitus meni huomaamatta, kun sai muutaman raksun nenänsä eteen :) Hyvällä ruokahalulla Miina imuroi pöydän tyhjäksi, eikä reagoinut mitenkään pistokseen. Nyt sitten odotellaan kuukauden päivät seuraavaa lääkärikäyntiä. Sinne mennäänkin sitten isommalla porukalla, tai ainakin Pipsa lähtee mukaan saamaan rabies -rokotteen vahvisteen.

10 kommenttia:

  1. Kun mäyriksiä on kaksi, niin siitä varmaan huomaa
    kuinka erilaisia luonteita ne ovatkaan. Se on jotenkin ihanaa, kun häntä heiluu useasti. Täällä meillä asuu kanssa yksi hännänheiluttaja. Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  2. Olisihan se mukava, jos noita hännänheiluttajia olisi enemmänkin, mutta tällä yhdellä nyt on pärjättävä :D

    Kyllähän Pipsan täytyy vähän puolustaakin omaansa, ettei Miina luule olevansa korkeimmalla hierarkia-asteikolla.

    VastaaPoista
  3. Voi kuulostaa juurikin samalta kuin meillä ;) Dana tietää tasan mistä naruista vetää että Funi kiltisti luovuttaa sille jotain mitä se haluaa :D ja toinen on tuo äänellä reagoiminen, ensimmäiset puolivuotta tosin luulin ettei koko Dana osaa haukkua, mutta nykyään kyllä osaa.... Ihana vauva teillä <3

    VastaaPoista
  4. Marja-Leena: Olen ihan yllättynyt, kuinka erilaisia koirat ovat, mutta kyllä toisaalta taas niin samanlaisiakin :)

    Olli: Kyllähän yhdelläkin jo ihan hyvin toimeen tulee, vaikka tarve varmasti olisi toisellekin ;) Olen antanutkin Pipsan ja Miinan selvittää itse kärhämänsä, juuri siitä syystä jonka mainitsitkin. Ja olen yrittänyt pitää huolen siitä, että Pipsalla on lähes aina "alfan etu" tehdä asioita. Pieni kyllä kovasti yrittää kapinoida :D

    Raisa ja Funi: On se joo jännä seurata, kuinka pienet osaa juonia isompia vastaan :D Ja jollain tapaa pienempi on varmasti kietonut vanhemman pikkuvarpaansa ympärille :)

    VastaaPoista
  5. Ihan kuin olisi meidän tarinaa lukenut; juurikin noin se täälläkin meni :)

    VastaaPoista
  6. Miina tietää jo pienenä miten manipuloidaan, heh...

    VastaaPoista
  7. Maria: Ilmeisesti monet mäyrikset siis käyttävät samaa kaavaa :D Hyvin mielenkiintoista!

    Kaunis Nelli: Joo, tuntuisi taito olevan selkärangassa.. Mäyriksille sisäänrakennettu ;)

    VastaaPoista
  8. Oon ihan pihalla kaikista ihanista jutuista, kun en ole oikein ehtinyt koneelle. VOI ETTÄ MITEN SÖPÖ <3 Ihana Miina <3 Ja tuo toiseksi viimeinen köllöttelykuva on ihan mahtava :D

    VastaaPoista
  9. Onnea uuden pennun johdosta, en ole huomannut katsoa ennemmin. Meillä myös Sani on paljon kovempi hännänheiluttaja kuin Tara. Onkohan se mustien mäyriskoirien tavaramerkki? :)

    VastaaPoista
  10. eve: Onhan pieni vallan mahdottoman suloinen, vaikka kyllä se on ehtinyt jo vaikka mitä tuhoja tehdä!

    Juhani: Kiitos paljon! Ajattelinkin, että olet pitänyt blogissa surffailusta taukoa kun meillä oli aiemmin niin pitkä päivitysväli, kuten siitä jo puhuttiinkin :) JA voidan toi hännänhelutus olla mustien tavaramerkki, mutta se selviää varmaan vasta sitten kun seuraava mustamakkara muuttaa talouteen ;) Sitä täytynee kyllä vielä odotella tovi jos toinenkin.

    VastaaPoista