Tänään olisi päivällä saanut salaa kuvattua varmaankin melko mielenkiintoista videota nukkuvasta emännästä ja koirasta. En sitten koiran omista unista tiedä, mutta ainakin minä uneksin jo täydesti alkavasta metsästyskaudesta! :D Olin kettujahdissa Pipsan kanssa ja saaliiksi saatiinkin pikkuinen kettu.. Uni kuitenkin loppui kummallisesti .. kyy puri minua ja loppuajan jahtasikin sitä lapion kanssa, kunnes jouduin sairaalaan umpisuolileikkaukseen, jonka jälkeen en pystynyt kunnolla puhumaan kun koko naama oli puuduksissa nukutuksen jäljiltä.. Heh, voin vaan taas kuvitella minkälaista höpötystä olen saanut aikaan noin tapahtumarikkaan unen aikana. Koira tietenkin kyhnytti kyljessä koko päikkärien ajan ja on myös hyvin mahdollista että koira on nähnyt myös unia. Ehkä myös samaisesta kettujahdista ;) Aluillaan oleva metsästyskausi tulee siis jo uniinkin, niin paljon sitä odotetaan!
Jestas meidän pieni mäyräkoira muuten on mustasukkainen! Itsehän en saa edes koskea Miskaan, kun jo koiran täytyy käydä tökkäämässä minua märällä nenällään.. Saas nähdä tuleeko tästä mustasukkaisuudesta vielä ongelma. Olen koittanut kyllä komentaa Pipsaa kun se alkaa mahtailemaan kissalle, mutta enemmän olen yrittänyt kehua koiraa ja kissaakin kun kuulumiset vaihdetaan ilman kyräilyjä. On kyllä toisinaan huvittava seurata, kuinka koira pitää kissaa selvästi itseään ala-arvoisempana :D Välillä kissaa kohti astellaan topakasti marssiaskelin, häntä tikkusuorana ylhäällä, ryhdikkäästi mahtaillen, istutaan kissan viereen ja liiskataan kissa lattiaan yhdessä tassun painalluksella. Hmm :D
Otettiin tänään temppujen opettelulistalle mukaan muutama uusi käsky. Istuminen, tassunanto ja maahan meno sujuukin jo melkoisen mallikkaasti, joten seuraavaksi operoimme käskyjä pyöri ja kieri. Luoksetulokin vaatii edelleen toistoja, samoin kuin paikalle jääminen. Paikalle jääminen onnistuu jo hienosti oven edessä, eli silloin kun minun pitää päästä ovesta ilman koiraa. Toisinaan paikalle jääminen herpaantuu ruokakupin edessä, mutta ruokaa ei heru ennenkuin koira odottaa nätisti.
*click*
Hyviin tapoihin kuuluu odottaminen ja se on kyllä vaikeaa ruokakupin vieressä. Ollilla valuu kuola heti kun ruokakuppi on laitettu maahan. Mitä kauemmin joutuu odottamaan, sitä enemmän saa lattialta pyyhkiä kuolaa. Ollin täytyy vielä luoda katsekontakti ennen kuin saa aloittaa ruokailun. Itse ruokailussa kestää 10 sekuntia tai sinnepäin.
VastaaPoistaTuo odottaminen onkin mielestäni hyvä tapa .. vielä jos onnistuisi keskeyttämään ruokailun hetkeksi, olisi vielä parempi, ihan vain sitä ajatellen, jos ruokakupissa sattuisikin olemaan jotain sopimatonta.. Heh, tuo 10 sekunnin suoritus kuulostaa jo aika huippuajalta!
VastaaPoistaMeillä on havaittavissa myös "mustasukaisuutta" tai mitä lie huomionkipeyttä. jos rapsuttelen Jippu -koiraamme funi ysöksyy salamana paikalle myös ettei vain jää ilman rapsutusta. Ja jos joku (harvoin) intoutuu hieromaan minun hateita on Funi neiti heti menossa mukana tökkimässä ja tuoassa lelua. :) Joskus jos neiti äityy inhottavaksi eikä se tule käskystä luokse niin ei tarvitse muuta kuin ruveta lepertelemään ja rapsuttelemaan vieressä olijaa(oli se sitten ihminen tai koira) niin jo kuuluu kohta mäyräkoiran tassujen töminä! ;)
VastaaPoista