Metsällä

Olimme eilen Pipsan kanssa metsällä. Olen valinnut retkien ajankohdiksi kiireettömiä aamuja/päiviä, jolloin saa viettää koiran kanssa aikaa mielin määrin ... ja aivan kaksin :) Sattuipa sitten niin, että käppäiltyämme tunnin verran, etenemättä kuitenkaan 300m pidempää matkaa, sai Pipsa nenäänsä jonkin hajun ja lähti painelemaan pellolta metsään. Itsehän ihmettelin, että mikäs sille nyt tuli, kun taakseen katsomatta paineli pöpelikköön niin että varvut vain rapisivat :) Tyytyväisenä kuitenkin seisoskelin siinä, minne Pipsa minut oli jättänyt :) Koira viipyi matkallaan 10min ajan, kunnes palasi pellolle, edelleen nenä maata viistäen. Koira päätti pienen pyörähdyksen jälkeen kuitenkin palata jälkiään metsään.

Tutkiskelin siinä aikani kuluksi tarkemmin jälkiä, joita kylläkin oli vaikea erottaa pitkän heinän seasta. Ajattelin, että peurat ne tässäkin ovat kävelleet, mutta muutinkin sitten mielipiteeni kun löysin pellon reunalta savesta noin 3cm pitkän sorkan jäljen ... kauris. Samalla pellolla on todistettavasti myös jäniksiä, sillä se on yksi vakiopassipaikoista jänistä jahdattaessa. Alueella liikuskelee myös supikoiria ja toisinaan kettujakin, että melko rikasta seutua kyllä, mutta olisin kyllä mieluusti selvittänyt myös millä jäljillä mäyris käyskenteli.

Odottelin edelleen metsässä viihtyvää koiraa ja koitin tähyillä tiheään metsikköön, näkyisikö siellä edes heiluvia oksia, josta saisi vähän osviittaa missä Pipa painelee. Koiraa ei näkynyt, mutta kun kääsin katseeni tulosuuntaamme, näin pellon yli köpöttelevän kauriin, joka pysähtyi keskelle peltoa ja vilkuili taakseen. Elukka jatkoi matkaansa rauhallisesti metsän puolelle ja jäi sieltäkin vilkuilemaan taakseen. Meikäläiseltä meinasi tippua silmät päästä, en meinaan koskaan ole nähnyt kauriin liikkuvan noin verkkaiseen tahtiin, aina ne kirmaavat täyttä vauhtia pakoon :D

Samassa koirakin tuli pellolle, ei tosin samaa jälkeä kauriin kanssa, vaan paljon lähempää minua. Koira tuskin oli tietoinen koko kauriista ja siitä, että itse oli ajanut sen liikkeelle. Kävelin koiralle mitään puhumatta vähän lähemmäs kauriin tulojälkiä. Ja voi jestas sitä menoa, kun koira pääsi tuoreelle jäljelle! :D Ei se aluksi ymmärtänyt ollenkaan mistä suunnasta jälki tulee ja mihin se menee, Pipsa viiletti vain korvat liehuen pellon kulmasta toiseen, edestakaisin jäljeä. Aikansa se jatkoi samaa juoksua, kunnes huomasi, että tästähän jälki jatkuu metsän puolelle! Oli hienoa seurata noita ahaa -elämyksiä :D Pipsa seurasi oletettua jälkeä (täällä ei ole lunta, joten en edelleenkään voi varmaksi sanoa) todella pitkälle ja kauempana metsässä vingahteli, mutta ei vielä osannut ajoääntä päästää :)

Pipsa on edelleen ihan lapsi, mutta hieno suoritus vielä kesken kasvuiselta mäyrikseltä :) Laskujeni mukaan koira oli pellolta lähtevällä jäljellä reilun 30min ajan. Pipsan kanssa on metsässä liikuttava todella hitaasti, että se ehtii kunnolla "hakea". Pikku hiljaa alan oppia mäyriksen tavoille ;) Pari kertaa ollaan oltu Jepen ja Pipsan kanssa samaan aikaan metsällä ja siellä Pipsan päätavoite on vain yrittää pysytellä Jepen kintereillä, ei sillä jää aikaa tutkia jälkiä itse :)

Tämä tyttö rakastuu päivä päivältä enemmän mäyrikseensä ja on pikkuisestaan todella ylpeä!