Mitä kuuluu?

Meille kuuluu hyvää, mitäs muille? :)

Emäntä on ollut hieman laiska kirjoittelemaan kuulumisia, vaikka päivittäin tapahtuu vaikka mitä. Yritetään kunnostautua tälläkin saralla nyt kun vietetään 7 viikon mittaista joululomaa.

Hirvijahti saatiin loppuun viime viikon sunnuntaina ja nyt alkaakin Pipsan treenit! Tänään (27.11.) saatiinkin sitten jäniskausi avattua ihan hienosti, saalista ei tullut kuin yhden rusakon verran, mutta alku se on sekin :) Olen jo muutamaan otteeseen todennut, että Pipsalla on ihan kivasti kiinnostusta jäniksen jäljille. Aamupäivä menikin hienosti kun saatiin seikkailla Pipsan kanssa kaksin ja tutkia jälkiä rauhassa. Pipsa löysi tien pientareelta tuoreen makuullemeno jäljen ja ilmeisesti haistoi jäniksen jo tielle, koska juoksi eteeni, inahteli ja vilkuili metsään, aivan kuin olisi pyytänyt lupaa saada lähteä hajun perään. Koira ei aiemmin ole ollut missään kosketuksessa jäniksen kanssa, joten varmaankin jotain pientä jännitystä tuo haju toi tullessaan :D Kannustin koiraa etsimään ja niin se painelikin sitten jälkeä pitkin metsään kamalalla touhulla. Ei mennyt kovin kauaa, kun koira jo näytti tulevan tielle 40 metrin päästä siitä kohdasta mitattuna josta meni metsään. Kävelin katsomaan oliko sinne ilmestynyt jäniksen jäljet ja kuinka ollakaan, sieltähän se pitkä korva oli hypännyt tielle ja jatkanut minun jälkiäni pitkin siihen suuntaan mistä juuri Pipsan kanssa olimme tulleet. Koira paineli jo pitkällä jälkien perässä ja pysähtyi välillä vilkaisemaan, että tulenko perässä. Kävelin hitaasti koiran perässä ja kannustin sitä hakemaan. Kyllä se hienosti meni edellä jälkeä pitkin, uskallus vaan ei ilmeisesti vielä riitä täysin itsenäiseen työskentelyyn, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa kehitytä :)

Meidän rusakko näyttäytyi mäyriksen pitkän ja sinnikkään jäljestystyön jälkeen yhdellä peltoaukealla (jonka reunaan, metsäsaarekkeeseen se oli mennyt makuulle) kun isän ajokoira törkeästi käytti hyväkseen pitkiä jalkojaan ja varasti meidän rusakon jäljet Pipan nenän edestä. Kun Jeppe pääsi metsän puolelle, alkoi jo haukku ja samassa rusakko hyppäsi pellolle ehkä noi 75m päästä meistä. Pipsa oli painellut Jepen perässä metsään, joten se ei päässyt jussia näkemään, harmi..

Jeppe teki kyseisestä rusakosta hukan puolen tunnin päästä, mutta löydettiin vielä hyvät jäljet ja Jeppe lähti niitä ajamaan. Ei aikaakaan kun rusakko oli pötköllään ja Pipsakin pääsi haistamaan sitä ihmeellistä elukkaa. Oli hieno huomata, kuinka koira silmiin tuli samantien eräänlainen intohimon pilke kun se pääsi vähän kalttaamaan rusakkoa. Pipa nappasi jussia koivesta kiinni ja nyki kamalalla innolla, ei se olisi halunnut päästää raadosta irti ollenkaan :) Teki varmasti ihan hyvää koiralle, kun se pääsi sen ihmeellisen hajun lähteelle ja osoitti melkoista intohimoa raatoa kohtaan :D

Ihan hieno päivä kaiken kaikkiaan, vaikka vähän vilpoista olikin. Koira ei kyllä tuntunut palelevan hetkeäkään, mikä oli ihan hieno homma.. Meillä jokainen metsäpäivä on ihan vasta opettelua, niin Pipsan kannalta, kuin omalta kannaltanikin.. Onhan kyseessä ensimmäinen koira, jonka kasvatuksesta ja koulutuksesta olen itse täysin vastuussa.. Päivä päivältä Pipsa opettelee minun tavoilleni ja minä opettelen Pipsan tavoille :)