Ex tempore

Meidän sunnuntaiaamu alkoi parin tunnin metsä/ranta/pelto lenkillä. Pipsa pääsi siis tänään ensimmäistä kertaa tänä syksynä juoksemaan vapaana, ja vapauden riemu oli sanoin kuvaamatonta :) Tulipahan taas todettua, että vaikka kuinka ollaankin koko kesä ja syksy lenkkeilty ahkerasti, niin ei remmissä lenkkeily ole lähellekään sama asia, kun vapaus. Parin tunnin juoksemisen jälkeen koiralta alkoi olla jo suurimmat energiat tuhlattu. Kello ei ollut vielä edes kymmentä, ja aikataulu vaikutti lupaavalta siinä mielessä, että sattaisimme ehtiä lähellä pidettäviin mätsäreihin. Siitä paikasta lähdettiinkin kiitämään kohti tapahtumapaikkaa, erinäisten mutkien kautta. En tosiaan ollut suunnitellut mätsäreihin menoa tälle päivälle, lähtö tuli, kun aikataulu antoikin yllättäen myöden.

Esiintyminen meni mielestäni upeasti. Ei nimittäin viimeaikoina olla paljon näyttelyhommia treenailtu. Ennen kehän alkua vaikuttti kyllä siltä, että tänään ei hommasta tule mitään :D Tuntui ettei koira kuunnellut ollenkaan, oli vaan pullistelemassa muille. Pipsa kuitenkin varmaan nauttii huomion keskipisteenä olemisesta, sillä kun päästiin kehää kiertämään, tuntui siltä, ettei paljon paremmin olisi voinut mennäkään :D Pipsa jopa seisoi hienosti, ainakin suurimman osan ajasta. Tuloksena esiintymisestä oli Pienten Koirien sinisten 2. sija. Emäntä ainakin muistutti sitä kuuluisaa Naantalin aurinkoa kun asteltiin kehästä pois, ihan mahtava päivä :)

Iltapäivällä käytiin vielä ampumaradalla, jossa vierähtikin 3 tuntia. Tällä hetkellä mäyräkoiran olotilaa voisi kuvata parhaiten sanalla kooma :D

)