Puuhia hiljaiselon ajalta

Viikonloput kuluvat jänisjahdissa ja viikot lenkkeillessä. Kovien pakkasten aikaan ei mäyristä voi kovin pitkäksi aikaa ottaa metsälle mukaan, eikä myöskään sellaisina päivinä, kun jäniksiä jahdataan vilkkaiden maanteiden läheisyydessä. Viimeviikon lauantaina Pipsa vietti päivän jänisjahdissa ja emännän pienistä epäilyistä huolimatta koira paineli pitkin jäniksen jälkiä umpihangessa koko päivän! Pieniä kiljahduksia aivan tuoreelle jäljelle koira päästää, mutta ei sitä voi oikein ajoksi kutsua :D Taitaa sukurasite painaa siinä asiassa.

Sukurasitteista puheenollen.. Perjantain vietimme Pipsan kanssa umpihangessa tarpoen pitkin poikin metsästysmaitamme. Tarkoituksena oli käydä kurkkaamassa pientä maapesää, mutta Pipsalla olikin toiset aatteet! Kun lähestyimme pesää, koira katosi omille teilleen! Aikani koiraa odottelin, kunnes lähdin seuraamaan sen jälkiä. No, eipä aikaakaan kun lähistöltä löytyi ketunjäljet ja todella vahvoja viitteitä elämästä jossain lähiseudulla. Seurasin koiran jälkiä, jotka puolestaan seurasivat ketun jälkiä.

Jäljet kääntyivät kohti kalliota ja ymmärsin, että oli syytä pelätä "pahinta". Ja niinpä niin, jäljet päättyivät Mäyränkallioon. Ketun jälki meni pesään, samoin koiran jälki. Itse en ikinä ole kyseisellä kalliopesällä käynyt, vain kuullut monia juttuja siitä. Ensi silmäyksellä erotin jo kolme eri sisäänmenoaukkoa, joista yksi oli käytössä. En voinut kuin toivoa, että koira vielä palaa maan alta, kun minkäänlaista  luolatutkaahan en koiralle vielä ole hommannut. Tömistelin yhden suuaukon päällä ja koko tanner tuntui kumisevan. Samassa Pipsa kurkkasi pesästä ulos ja jatkoi matkaansa kallion päälle. Kiipesin perässä ja totesimme yhdessä, että kettu oli tainnut olla unilla "terassilla" ja poistunut paikalta hyvissä ajoin. Pipsa lähti seuraamaan ketun jälkiä kalliolta alas.

Ketun terassi.

Jäin kalliolle odottelemaan Pipsaa reissultaan ja ehdin tutkiskella maastoa. Pienellä kiertelyllä kalliosta löytyi likemmäs kymmenkunta suuaukkoa, joista vain yhtä oli aktiivisesti käytetty.

Tässä yksi monista käyttämättömistä.

Pipsa palasi reissultaan ja pitkän huutelun jälkeen suostui lähtemään pois pesältä, sen jälkeen umpihangessa kulkeminen vaan ei tuntunut oikein maistuvan mäyrikselle ;) Tuntui että olisi ollut liikkeellä uhmaikäisen lapsen kanssa. Aina kun vilkaisin taakseni, koira mulkoili parin kymmenen metrin päässä ja näytti siltä, että "en liiku enää metriäkään" :) Päästiin kuitenkin tielle, jossa mäyris otti sitten taas kunnon etumatkan emäntään. Vähän ennen mummulaa toikettiin vielä hakkuuaukean laitaan haistelemaan yöllisiä ketun jälkiä. Eikös koira sitten löytänyt aukon reunasta jotain kivaa.. Kun pääsin paikalle, totesin, että kettu oli syönyt sillä paikalla ilmeisesti jonkun kissan. Mäyris narskutti ketun jättämiä jämiä, eli ruokalistalla oli kissan häntää!!

Lumessa kahlaaja ketun jäljillä!