Viimeiset keinot käyttöön

Pipsan kulmahampaista on muodostunut minulle jostain syystä pakkomielle.. Ehkä yksi syy on se, että tyttö ei edelleenkään rakasta hampaiden tarkastusta, joten olen päivittäin kiduttanut koiraa hammastarkastuksilla.. Paljon ollaankin jo edistytty lähtökohdista, mutta mistään mallisuorituksesta ei voi edelleenkään puhua. Niin siis ne kulmurit.. Rautahampaat ovat kasvaneet maitohampaitten eteen ja ovat nyt jo puolet maitohampaiden koosta.. Suositusten mukaan nyt pitäisi jo alkaa suunnittelemaan siis leikkausta.. Elättelen kuitenkin vielä toiveita siitä, että hampaat alkaisivat heilua.. Vieläkään ei kuitenkaan minkäänlaisia heilumisen merkkejä ole havaittavissa :/ Päätin ottaa nyt viimeiset keinot käyttöön hampaiden luomuirroitukseen ja kävin ostamassa eläinkaupasta naudan lonkkaluun, joka tosiaan on niin iso, ettei koiran ole mahdollistakaan saada luuta jyrsittyä poskihampailla, joten on pakko käyttää etukalustoa. Nyt kun mietin, niin olen ollut hölmö kun en ole aiemmin tajunnut ostaa tuollaista luunmöhkälettä.. Toivotaan että luu on ahkerassa käytössä nyt viikonlopun ja tutkitaan maanantaina maitohampaiden heiluvuus, mikäli ne eivät edelleenkään liikahda minnekään, otan yhteyttä eläinlääkäriin ja käydään tutkimassa tilanne.

Luu on tähän mennessä ollut oikea aarre ja sitä on nakerreltukin jo aikamoisella antaumuksella ja niin että rutina vain kuuluu.. Kissan kävellessä ohi, Pipsa nostaa selkäharjaksen pystyyn, mitä se ei normaaliruuan kanssa tee ja todella harvoin edes suurten herkkujen kanssa.. Tämä luu tuntuu olevan oikein varjeltava aarre.. Nyt tietysti toivotaan ettei vatsa mene sekaisin.. Tosin, Pipsa tuntuu olevan varsinainen teräsvatsa :) Ja eihän tuosta köntistä paljon muuta irtoa kun makua :)

Onko kellään tietoa, että mitä yläkulmiksien leikkaus mahtaisi maksaa?

Tässä nakerretaan herkku-mötikkää :)

Autuas hiljaisuus...

... voi tarkoittaa vain yhtä asiaa

Koira on pahanteossa!
Onneksi sentään olin kerinnyt petaamaan sängyn edes jollakin tapaa.. Pyyhemäisestä aluslakanasta olisikin ollut kiva nyppiä vessapaperin mutusia pois :D

Pipsa pieni

Meillä on ollut kotona aina isoja koiria, suomenajokoiria, harmaita norjanhirvikoiria ja tällä hetkellä isällä on venäjänajokoira. Pienin isäni omistama koira on ollut beagle. Kaikki meidän perheestä ovat siis tottuneet isoihin koiriin ja Pipsa sekoittaakin nyt tuttua pakkaa melkoisesti. Oma silmä on nyt jo tottunut Pipsan kokoon ja olen todennut moneen otteeseen, että se jos kuka ei ole posliinista tehty :D Meillä äiti on haukkonut henkeään moneen otteeseen Pipsan tempauksia seuratessaan. Viime viikolla olimme metsässä kävelyllä ja Pipsa hyppäsi puoli kuivaan ojaan juomaan. Ojasta ylös tuleminen ei ollutkaan yhtä helppoa kuin sinne meno ja koira joutuikin juoksemaan hetken ojassa, ennenkuin löysi sopivan loivan kohdan ylös kiipeämiseen. Sain melkein pidätellä äitiä, joka kauhuissaan oli jo menossa nostamaan koiraa pois ojasta; "Mutta kun se on niin pieni vielä" :D Monelle muullekin olen joutunut tolkuttamaan sitä, että vaikka koira onkin kooltaan pieni, se on kaikkea muuta kuin avuton. Mielestäni Pipsa on vielä erityisen sitkeä sissi alle 6kk ikäiseksi koiraksi :D Mutta niin se koko tuntuu monia hämäävän..

Supikoirat tuntuvat kiinnostavan Pipsaa aivan älyttömästi, mikä on todella hieno homma :) Muutamaan kertaan ollaan oltu jo supikoiriin tutustumassa ja kiinnostus tuntuu kokoajan vain kasvavan. Illalla oltiin kävelemässä kotipuolessa ja käytiin katsomassa naapurin lehmiäkin laitumen vieressä.. Lehmät olikin tosi ihmeellisiä otuksia ja niille piti varovasti pari kertaa haukahtaakin, ihan vain varmuuden vuoksi :) Lenkkimme vei kohti rantaa, mistä päätettiinkin lähteä kävelemään polkua pitkin kotia kohti. Ihmettelin, että kuinka Pipsa kulkeekin niin hienosti ja hitaasti polkua pitkin edelläni, nenä maassa kiinni. Polkumme johti takaisin lehmälaitumen liepeille ja päätettiinkin sitten käydä vielä katsomassa ammuja lähempää. Päästiin n. 15m päähän lehmistä ja Pipsa kiskoi hulluna lähemmäs, en vain uskaltanut päästää, kun lehmät alkoivat liikehtiä siihen malliin, että niiden kehonkieli varoitti jo ettei kannattaisi tulla lähemmäs. Katseltiin siinä sitten hetki lehmiä, kunnes huomasin että niiden jaloissa liikkui jotain muutakin. Kuinka ollakaan, siellähän juoksi supikoira! Olisi ollut mahtava paikka päästää koira elukan perään, mutta en uskaltanut, sillä hieman pelkäsin että se olisi päätynyt lehmien jalkoihin.. (( Eikä Pipsa kyllä ole vielä valmiskaan kohtaamaan supia aivan kasvotusten, mutta jos koiralla olisi ollut enemmän kokemusta, olisi ollut hieno paikka ottaa supihaukut :) )) Kierrettiin sitten vielä vähän toista kautta katsomaan, josko supi olisi näkyvillä toiselta suunnalta, mutta turhaan. Loppujen lopuksi tajusi, että olimme lenkkeilleet supikoirien valtatietä pitkin, ilmankos tyttö kulki niin tarkkaavaisena polkua pitkin :D

Tämmöstä meillä tällä kertaa :) Kyllä sitä näemmä ihan arkenakin sattuu ja tapahtuu. Lopuksi oli vielä laitettava kuva hännättömästä Pipsasta. Heh, kamera ei ole ehtinyt mukaan hännän liikkeisiin ja näyttääkin siltä, ettei koiralla ole häntää ollenkaan :)

Kuvailua

"Kauhukseni" yksi päivä huomasin ettei Pipsasta ole vielä tietokoneella kuvia kansiossa, jonka nimi on 5kk. Tähän asti olen muistanut kuvailla kasvavaa koiraa melko usein, mutta jotenkin nyt on ollut aivan täydellinen suvantovaihe sillä saralla. Päätettiin sitten korjata tilanne ja lähdettiin metsään iltalenkille, samalla oli tarkoitus vielä kerätä viimeisiä kuvia herbaarioon, joka on yksi monista koulutehtävistäni. Uskoisin että kaikki tarvittavat kasvit on jo kuvattu, mutta otinpa nyt sitten ainakin varakuvia, mikäli joitakin kasveja vanhoista kuvista on vaikea tunnistaa. Metsässä alkaa pikkuhiljaa näkyä jo ruskanvärit. Punaruskea koira muodostaa kyllä edelleen upean kontrastin sammalia vasten, eikä koira näyttänyt yhtään hullummalta punertavassa varvikossakaan :) Vauhtia neitokaisella oli metsikössä kuitenkin sen verran, että suurin osa kuvista epäonnistui ja koska kamerassa oli kasvikuvausta varten lähiobjektiivi kiinni, oli lähes mahdotonta saada neiti elohopeasta kuvia. Muutama kuva kuitenkin onneksi onnistuikin ja saatiin täytettä 5kk kansioon :)

Yhdestä kuvasta näkyy todella selvästi se, että tytölle on kasvanut (ja kasvaa edelleen) viimeiset poskihampaat! Vähän tuntuu olevan vielä ikenet turvoksissa :D Nyt muuten havaitsin oikeasti sen, että alakulmurit ovat alkaneet heilua kunnolla! Jee, eiköhän niistä kohta päästä eroon :) Hampaat ovat olleet niin hassun näköiset, kun edessä on jo jykevämmät "rautahampaat" ja niiden vastakohtana puolestaan kulmahampaat, jotka ovat aivan onnettomat piikit :D

Kuvauksesta tuli vielä mieleeni.. Olen ajatellut teettää Pipsan elämän ensimmäisestä puolivuotisesta sellaisen ifolor -kuvakirjan.. Onko kellään kokemusta kyseisistä kuvakirjoista? Ajatuksena kuulostaa ainakin tosi hyvältä, mutta mahtaako saada rahalleen hyvän vastineen..? :)


Kuvattava kertoo liiankin selkeästi mielipiteensä poseerauksesta :D Tämä oli yksi niistä harvoista kuvista, joita olin ottanut ennen metsäreissua.


"Ehkä ei haittaa jos vähän tästä maistan.."


Ryhdikäs asento :)

Remonttia

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo parisen viikkoa. Olemme taas eläneet putkiremontin keskellä ja kaikki aika ja energia on mennyt koiran hoitopaikkojen etsimiseen ja puolet ajasta taas sairasteluun. Emäntään iski pienimuotoinen syysflunssa, mistä Pipsa oli kyllä enemmän kun mielissään. Mikä voisikaan olla ihanampaa, kuin maata päivä saman peiton alla kuumeesta punaisena hehkuvan emännän kanssa? :) Kipuilun lisäksi emännällä oli kädet täynnä, siivotessa remppamiesten jälkiä. Herkullisia lastulevyn palasia oli koko vessa ja eteinen täynnä. Nyt remontti on onneksi putkien osalta saatu päätökseen, mutta vessan katto jouduttiin kuitenkin jättämään toistaiseksi auki, sillä talonmies epäili, että rankkasateiden aikaan saattaa katolta valua sadevesikaivosta vettä välikatolle ja sitä myötä meidän vessan kattoon. Tilannetta siis seurataan.

Remontin aikaan Pipsakin joutui päiväksi hoitoon. Hoitopaikkaa ei onneksi tarvinnut etsiä kaukaa, sillä Pipsan "kummitäti" pystyi ottamaan lapsukaisen päiväksi. Hoitopaikka olikin aivan ihana, siellä oli paljon koiran ja kissan hajuja ja sokerina pohjalta löytyi lemmikkikani! Kani, Urho nimeltään, oli aivan vastustamattoman ihana. Kaverukset oli pakko erottaa päivän ajaksi, sillä Pipsa kävi ihan ylikierroksilla kanin seurassa. Sanoinkin hoitotädille, että voi olla ettei koira lopeta kanille haukkumista, sillä se saattaa olla jo liian lähellä sen luotaisia viettejä.. Riistaviettiä tietenkin tarkoitin. Hoitotäti päättikin sitten siirtää kanin kylppäritiloihin, ettei kani saisi turhaa stressiä. Muuten hoitopäivä oli mennyt oikein mallikkaasti.

Kuluneen parin viikon aikana olen huomannut, että Pipsa on alkanut käyttää nenäänsä aiempaa enemmän. Saunarannassa kuljetaan vain nenä maassa ja kuulo off-asennossa. Myöskin kotona nuuhkitaan kissan jälkiä ilmavainulla ja juurikin hoitopaikassa nuuhkutettiin aivan hullunlailla uusia huumaavia tuoksuja. Olenkin miettinyt, että voisikohan Pipsan kanssa aloittaa jonkin asteiset jäljestys harjoitukset kotikonstein? :)

Käytiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa ampumaradalla kuuntelemassa vähän pyssyjen pauketta. Oletukseni olikin, ettei Pipsa edes huomaa pauketta ja oletus osui oikeaan! Koira kuunteli ensimmäistä paukkua hieman korvat höröllä, mutta sitten totesi, että ei liikuta hänen elämäänsä ja jatkoi touhujaan normaalisti paukkeen jatkuessa :) Hienoa!



Lopuksi oli vielä pakko laittaa kuva saunarannasta, jossa mäyris tietenkin määrää tahdin ja "mummu" tottelee :) Pipsa tahtoi päästä lämpimään untuvatakin sisään ja tahtohan toteutui :)