Pipsa pieni

Meillä on ollut kotona aina isoja koiria, suomenajokoiria, harmaita norjanhirvikoiria ja tällä hetkellä isällä on venäjänajokoira. Pienin isäni omistama koira on ollut beagle. Kaikki meidän perheestä ovat siis tottuneet isoihin koiriin ja Pipsa sekoittaakin nyt tuttua pakkaa melkoisesti. Oma silmä on nyt jo tottunut Pipsan kokoon ja olen todennut moneen otteeseen, että se jos kuka ei ole posliinista tehty :D Meillä äiti on haukkonut henkeään moneen otteeseen Pipsan tempauksia seuratessaan. Viime viikolla olimme metsässä kävelyllä ja Pipsa hyppäsi puoli kuivaan ojaan juomaan. Ojasta ylös tuleminen ei ollutkaan yhtä helppoa kuin sinne meno ja koira joutuikin juoksemaan hetken ojassa, ennenkuin löysi sopivan loivan kohdan ylös kiipeämiseen. Sain melkein pidätellä äitiä, joka kauhuissaan oli jo menossa nostamaan koiraa pois ojasta; "Mutta kun se on niin pieni vielä" :D Monelle muullekin olen joutunut tolkuttamaan sitä, että vaikka koira onkin kooltaan pieni, se on kaikkea muuta kuin avuton. Mielestäni Pipsa on vielä erityisen sitkeä sissi alle 6kk ikäiseksi koiraksi :D Mutta niin se koko tuntuu monia hämäävän..

Supikoirat tuntuvat kiinnostavan Pipsaa aivan älyttömästi, mikä on todella hieno homma :) Muutamaan kertaan ollaan oltu jo supikoiriin tutustumassa ja kiinnostus tuntuu kokoajan vain kasvavan. Illalla oltiin kävelemässä kotipuolessa ja käytiin katsomassa naapurin lehmiäkin laitumen vieressä.. Lehmät olikin tosi ihmeellisiä otuksia ja niille piti varovasti pari kertaa haukahtaakin, ihan vain varmuuden vuoksi :) Lenkkimme vei kohti rantaa, mistä päätettiinkin lähteä kävelemään polkua pitkin kotia kohti. Ihmettelin, että kuinka Pipsa kulkeekin niin hienosti ja hitaasti polkua pitkin edelläni, nenä maassa kiinni. Polkumme johti takaisin lehmälaitumen liepeille ja päätettiinkin sitten käydä vielä katsomassa ammuja lähempää. Päästiin n. 15m päähän lehmistä ja Pipsa kiskoi hulluna lähemmäs, en vain uskaltanut päästää, kun lehmät alkoivat liikehtiä siihen malliin, että niiden kehonkieli varoitti jo ettei kannattaisi tulla lähemmäs. Katseltiin siinä sitten hetki lehmiä, kunnes huomasin että niiden jaloissa liikkui jotain muutakin. Kuinka ollakaan, siellähän juoksi supikoira! Olisi ollut mahtava paikka päästää koira elukan perään, mutta en uskaltanut, sillä hieman pelkäsin että se olisi päätynyt lehmien jalkoihin.. (( Eikä Pipsa kyllä ole vielä valmiskaan kohtaamaan supia aivan kasvotusten, mutta jos koiralla olisi ollut enemmän kokemusta, olisi ollut hieno paikka ottaa supihaukut :) )) Kierrettiin sitten vielä vähän toista kautta katsomaan, josko supi olisi näkyvillä toiselta suunnalta, mutta turhaan. Loppujen lopuksi tajusi, että olimme lenkkeilleet supikoirien valtatietä pitkin, ilmankos tyttö kulki niin tarkkaavaisena polkua pitkin :D

Tämmöstä meillä tällä kertaa :) Kyllä sitä näemmä ihan arkenakin sattuu ja tapahtuu. Lopuksi oli vielä laitettava kuva hännättömästä Pipsasta. Heh, kamera ei ole ehtinyt mukaan hännän liikkeisiin ja näyttääkin siltä, ettei koiralla ole häntää ollenkaan :)