Kuvia syksyltä ja talvelta 2012

Miina tärkeänä.

Välillä täytyy käydä äitiä pussaamassa, ja sitten taas matka jatkuu :)

Joku siellä rapisee..

Pipsa linssilude.

Tässä vähän koitetaan ottaa asentoa :) Ikää 6kk

Nappisilmä

Jos katse voisi tappaa ... :D Pipsa ei oikein innostunut tämän kertaisista poseerauksista.

Vapaasti onnistui paremmin ;)

Joulutunnelmia.

Miinan aarre (ja hirveä kaaos kämpässä :D )

Mömmiäiset :)

Tupatarkastuksella.

Ilta-aurinkoa ottamassa.

Pipsa oli kiinnostunut ankeriaan kalastuksesta.

Pipsa poseeraa karhun kainalossa.

Elossa ollaan!

Heipä hei pitkästä aikaa kaikille blogitutuille! Me ollaan eletty ihan blogihiljaisuudessa, kun on olevinaan niin kauheasti kaikkea menoa ja kiirettä. Kauhistuin, että viimeksi olen kesällä kirjoittanut! Nyt päätin kuitenkin istua koneen äärelle muissakin kuin kouluhommien ja facebookkailun merkeissä.

Me elellään nyt oikeastaan kahdella paikkakunnalla, oma kämppä on Hauholla, jossa me mäyristen kanssa kolmistaan elellään (meillä siis tuli pesäero entisen isännän kanssa) ja nyt pikku hiljaa ollaan oikeasti alettu sinne kotiutuakin. Naapurit on melko hiljaisia, eikä meistäkään tunnu haittaa olevan naapureille :) Vaihtelevassa määrin oleillaan myös Hattulan puolella meidän uuden isäntäkokelaan nurkissa. Mäyrikset on kotiutuneet kumpaakin asuntoon hyvin. Hattulan asunto on kerrostalossa ja siellä meteliä riittää aamuvarhaisesta yömyöhään.. Talossa kun asuu pääasiassa puliukkoja :D Yhdellä naapurilla on joku staffisekoitus uros, joka haukkuu ja ulvoo välillä päivät yöt läpeensä. Posti rämähtää luukusta aamupäivällä jne.. Haukuttavia asioita on siis mäyriksille paljon! Ja kyllähän ne haukkuvatkit, mutta aika hillitysti verrattuna esimerkiksi siihen naapurin koiraan. Hattulassa on kyllä ihan älyttömän kiva lenkkeillä, löytyy metsäreittejä ja sitten taas toisaalta tosi vaihtelevia valaistujakin kävelyteitä. Mukava kävellä, kun ei tarvitse joka kerta marssia samaa rataa :)

Joulut ja uudet vuodet meni rauhallisissa merkeissä. Meillä kävi ensimmäisen kerran koko meikäläisen elinaikana oikein Joulupukkikin. Mäyrikset piti kamalan huutokuoron pukille, mutta loppua kohti uskallettiin sitten mennä jo tekemään tuttavuuttakin. Uusi vuosi toi tullessaan kamalasti rakettien pauketta. Oltiin uuden vuoden aatto Hattulassa ja pauke oli noin kaksinkertainen verrattuna kotikulmiin. Pipsa oli ihan villinä paukkeesta, mutta ei ollenkaan negatiivisessa mielessä. Kovasti sitä vaan ihmetytti, että missä ne kaikki jänikset mahtaa olla.. (Pipsa tottunut siihen, että aina kun paukahtaa, niin jostain löytyy kuollut jänis ;) ) Miina puolestaan ei pauketta edes tainnut huomata :) Tyytyväisenä se lenkkeili ja tapansa mukaan oli hyvällä tuulella.

Vuosi 2013 on tähän mennessä tuonut tullessaan sairastelua! :/ Ensinnäkin, meillä sattui Miinan kanssa vahinko lenkille lähtiessä, kun pienen koiran alituiseen heiluva häntä jäi tuulikaapin oven väliin. Verta suihkusi joka puolelle ja yksin kun olin, niin hiukkasen oli hankalaa koittaa antaa ensiapua :D Veriroiskeita oli lattiasta kattoon, mutta sain kuin sainkin pienen koiran hännän paketoitua.. No, 4 pakettia Miina nyppi hännästään pois saman vuorokauden aikana... Onneksi veren tulo loppui vuorokaudessa, eikä siteitä enää tarvittu.

Miinan paketoitu häntä :)

No sitten Pipsa.. Pipsalla todettiin pari viikkoa sitten struviittikiteitä virtsarakossa.. Saatiin viikon AB-kuuri ja nyt syödään sitten ainakin kuukausi RC:n urinary ruokaa.. Onneksi erikoisruoka maistuu hyvin! Parin viikon päästä viedään kontrollinäyte ELLille, että josko virtsakiteet olisivat kadonneet.. Toivotaan parasta! Kyseessä kuitenkin saattaa olla elinikäinen vaiva. Onneksi struviittimurkina ei ihan älyttömän kallista ole, joten sen syöttämistä voidaan ihan hyvin jatkaa sitten vaikka loppuelämän ajan.

Pipsan tuomio.

Muuten meillä voidaankin hyvin. Miina on kasvanut kauniiksi koiraksi. Paino on asettunut 8kg paikkeille. Miina on vielä vähän rimppakinttu, mutta kyllä ne koivet siitä vielä vahvistuvat :) Ihana hännän huiskuttajahan tuo on <3 p="">

Miinan pitkä kieli!

Tällaista meille näin tiivistettynä :)  Yritän käydä lueskelemassa teidän kaikkien tuttujen kuulumisia, nyt kun olen tehnyt come backin ;)

Sisarukset.

Saatanpa tänään vielä laitella vähän valokuvia neitokaisista, kun viime julkaisusta tosiaan on kulunut jo yli puoli vuotta!

Pyörätiet valloitettu!

Tänään oli se päivä, kun päätettiin kokeilla Pipsan juoksuttamista pyörän kanssa. Emäntä itse ei kyseiseen turmiontouhuun uskaltautunut, mutta isäntä oli sen verran hullu, että päätti kokeilla! (Isännällä kun tuo tasapaino on suhtkoht hallussa, aiempien harrastusten pohjalta, kaksipyöräisten parissa.) Illansuussa, kun muita koiria ei juuri ollut liikkeellä, suoritettiin lähtölaukaus. Pipsa ja isäntä spurttasivat kotipihasta hippulat vinkuen pyörätielle. Pipsa veti kuin husky konsanaan fleksin päässä, ja isäntä jarrut sauhuten flenksin perässä. Ensimmäisessä lähdössä ei isäntä siis juuri polkemaan joutunut, vaan käytti hyväkseen mäyräkoira-poweria! Muutaman sadan metrin jälkeen emäntäkin lähti mukaan kannustamaan ja antamaan ohjeita/käskyjä ... koiralle siis ;)

Tehtiin 3km lenkki ja hienosti meni! Vähän Pipsalla oli vielä vaikeuksia ymmärtää, ettei nyt mentäisikään totuttuja metsäpolkuja, vaan tarkoitus oli kiitää pyörätietä pitkin. Varsinaisella lenkillä, ei Pipsa vetänyt ollenkaan, vaan kipitti kivasti pyörän edellä fleksin päässä.  Tietysti vähän kokeiltiin vetohommaakin ja kyllähän sekin onnistui, kun emäntä kiritti koiraa, joka kirmasi silmät innosta kiiluen minkä jaloistaan pääsi! Vedättää koiralla ei kyllä uskalla kuin ihan pieniä pätkiä, kunnes sen kroppa alkaa tottua kyseiseen hommaan ja varsinkaan ennenkuin saadaan hommattua kunnolliset valjaat siihen hommaan.

Jokunen aika kyllä menee, ennenkuin emäntä uskaltautuu maantiekiiturin fleksin toiseen päähän, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. Muutamana päivä viikossa kun harjoitellaan lyhyitä matkoja, niin Pipsa oppii varmasti pian jutun juonen. Mutta kyllä jäi todella hyvä maku suuhun tästä kokeilusta! Ihan huippua :)

Pientä aina kiusataan.

Miina on hyvin äänekäs mäyriksen alku, ainakin kun vertaan sitä Pipsaan, joka ei juuri ylimääräisiä ääniä ole koskaan päästellyt. Miina vinkuu jos Pipsa hyppää sohvalle, eikä omat pikku jalat vielä kykene ponkaisemaan yhtä tehokkaasti, vaan sohvalle kipuaminen vie enemmän aikaa. Miina vinkuu, jos isäntäväki katoaa yllättäen toiseen huoneeseen. Miina vinkuu muutamaa sekunttia ennen kuin nukahtaa. Pieni tuntuu siis reagoivan kaikkeen äänellään. Siltikään se ei osallistu Pipsan kanssa yhteishaukuntaan, kun esimerkiksi ovikello soi.

Yhtenä iltana koirat söivät ruokiaan, Miina omia pöperöitään ja Pipsa luuta. Miina tietenkin tuppautui Pipsan luulle kun oma kuppi oli tyhjä. Pipsa komenti pientä, mutta eihän Miina sitä halunnut ymmärtää ... (tai sitten Pipsa ei ollut tarpeeksi vakuuttava) Pieni siis jatkoi isomman lähentelyä. Pipsa rähähti vähän isommin ja samalla tökkäsi Miinan kuonollaan pois. Tästäkös sitten alkoikin välittömästi kamala itku-parku ja Miina juoksi loukattuna minun jalkoihini ja jatkoi itkuaa. Minä pelästyin tietysti, että nyt sattui oikeasti ja tarkastin että pennulla oli kaikki hyvin.. Ja arvatakin saattaa, että olihan sillä! Pipsakin tuli jo hädissään katsomaan, että sattuiko siskoa, se yritti saada Miinan leikkimään kanssaan, tökkimällä sitä kuonollaan ja heiluttamalla häntää vimmatusti.  Kyllähän Miinakin siitä samantien leppyi ja kostoksi nöyryytyksestä kävi varastamassa Pipsa luun :) Pipsa tietysti luovutti jo luunsa mielihyvin pienelle.

Toinen huomio, mikä Miinaan tutustuessa on tullut pantua merkille, on se, että Miinan häntä heiluu kokoajan! :) Kun mieliala kohenee, hännän vauhti vain kiihtyy. Pieni on kyllä niin hyväntuulinen hännänheiluttaja, ettei mitään rajaa!

Tänään käytiin sitten ekalla rokotuksellakin. Toimitus meni huomaamatta, kun sai muutaman raksun nenänsä eteen :) Hyvällä ruokahalulla Miina imuroi pöydän tyhjäksi, eikä reagoinut mitenkään pistokseen. Nyt sitten odotellaan kuukauden päivät seuraavaa lääkärikäyntiä. Sinne mennäänkin sitten isommalla porukalla, tai ainakin Pipsa lähtee mukaan saamaan rabies -rokotteen vahvisteen.

Sisarukset.

Kotiutuminen sujuu hienosti! Sisarukset ovat jo toistensa kurkuissa kiinni, joten kaikki on hyvin ;) Leikitään, syödään ja nukutaan. On aika huvittavaa todeta, että mäyriksen pennut taitavat olla aina pohjimmiltaan samanlaisia, päättäväisiä ja sitkeitä sissejä ainakin etujen tavoittelussa! Niinhän siinä kävi, että Miina vinkui päättäväisesti pääsyään sohvalle nukkumaan, vaikka vielä ei sinne itse ylläkään. Sohva piti siis piirittää tyynyillä, ettei satu vahinkoja kiipeilyssä ja alastulossa. Toinen sohva on vielä pyhitetty Pipsan yksityiskäyttöön, ainakin niin kauan, kunnes Miina kasvaa niin paljon, että pääsee itse hyppäämään sillekin sohvalle.

Eilenillalla käveltiin pienen pieni lenkki molempien koirien kanssa. Miina matkusti osan matkasta sylikyydillä, mutta siltikin edettiin Pipsan mielestä selvästi liian hitaasti :) Ensiviikolla Miina menee sitten ensimmäiseen rokotukseensa. Pentu on aika helppo käsitellä, verrattuna Pipsaan, joka oli melkoinen elohiiri :) Pipsan hampaita oli vielä puolivuotiaanakin ihan mahdotonta yrittää tarkastella, mutta Miinalla ei juurikaan tunnu kiinnostavan, vaikka joku ropaisikin suuta.. Tietysti, vielä Miinakin ehtii hyvin muuttua, varsinkin kun hampaat alkavat vaihtumaan, mutta pidetään peukut pystyssä ettei asiat kamalasti muutu :D

Perheenlisä on saapunut!

 Numminasun Jemina, eli Miina.

Isosiskolta on heti pöllitty luu..

Niinpä meille kotiutui mäyris nro 2 :) Automatka sujui hienosti, ensimmäisellä kolmenneksella pieni keskittyi järsimään siankorvaa ja loput matkasta se sitten nukkui autuaasti. Muutamaan otteeseen se heräsi ja vinkaisi muutaman kerran, mutta jatkoi sitten uniaan.

Ensitapaaminen Pipsan kanssa sujui oletettua paremmin ja Pipsa touhuili tänään aamulla jo pennun kanssa, kuin vanha tuttu. Vähän kovakouraiselta Pipsan otteet välillä vaikuttavat, mutta pentu tuntuu olevan melkoisen sisukas ja puollustaa itseään kovaan ääneen :) Yö meni ihan kivasti, muutaman kerran herättiin vinkumaan, mutta pentu nukahti välittömästi, kun laitoin käteni sen vierelle hetkeksi.

Vauhtia piisaa.

Ruoka maistuu ja pikkuinen on tuntunut kotiutuvan ihan kivasti.. Välillä vähän jännittää, kun koirien touhuja katselee, mutta eiköhän ne toimeen tule :) Pipsa pääsee naskalihammasta pakoon sohvalle ja sänkyyn, niin kaikki on hyvin. Mahtaakohan Pipsa vaan vielä ymmärtää, että pentu on tullut jäädäkseen ;)

Tervetuloa kesä!

Pipsa hautoo kukkasipuleita :) Kuva huhtikuun alkupuolelta.

Pitkä blogihiljaisuus päättyy nyt! Toimitus palaa päivittämään Pipsan ja perheen kuulumisia muutaman kuukauden tauon jälkeen. Josko sitä nyt malttaisi istua hetkeksi koneen ääreen, edes kerran viikossa, jotta saadaan maailma tietoiseksi siitä, mitä MEILLE kuuluu ;)

Huhtikuun lopun tunnelmia.

Viimeisessä kirjoituksessa näytin kertoneen siitä, kuinka Pipsan juoksut vihdoin alkoivat. No, ne ovat jo tietysti menneen talven lumia, mutta vaikka kuinka toivoinkin, niin ei näistäkään juoksuista ilman valeraskautta selvitty! Pikku hiljaa alkaa maidon tihkuminen loppua ja käytös normalisoitua. Viime aikoina on ollut melkoinen hulabaloo lenkkeilyn kanssa, ainakin tässä ihmistenilmoilla. Puhina ja röhkiminen alkaa jo pitkän matkan päästä, kun huomataan, että toinen koira lähestyy. Hengissä on kuitenkin selvitty ja nyt tilanne on kokolailla jo "normaali". Edelleen Pipsa on kiinnostunut vastaantulijoista, mutta mitään kohtausta ei synny.

Toukokuun alettua, alkoi myös pienpetojen rauhoitus aika, joten enää ei sovi koiraa maan- tai ladon alle päästää. Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina, oltiin kuitenkin lenkin lomassa tekemässä latotarkastusta ja se tuottikin tulosta Pipsan osalta :) Supi oli haukussa hienosti tunnin verran, mutta saalista siitä ei sen kummemmin saatu. Erinäisten ongelmien ansiosta elukka karkasi, mutta Pipsa sai paljon kaipaamaansa riistakontaktia ja kokemusta. Taas jälleen kerran sanon, ehkä me jo ensivuonna päästään tositoimiin ;) Enää Pipsa ei arkaile yhtään ahtaita paikkoja ja on alkanut todella itsenäiseksi kaikissa toimissaan. Mökillä olen jopa uskaltanut pitää koiraa vapaana tontilla, sillä se tottelee luoksetulo käskyä ja pysyy tarkoituksen mukaisella alueella eli ns. puutarhassa. Välillä tietysti venkoillaan ja luoksetulo käsky saa aikaan vaan paikalleen jämähtämisen ja murhaavaa mulkoilua ;)

Ahtaat paikat ei enää ahdista ;)

Emännällä on päällänsä edelleenkin kova kesätyön/harjoittelupaikan haku ja suurin toivo lepää nyt yhden heinäkuussa alkavan projektin tiimoilla. Eli käytännössä katsoen se tarkoittaa sitä, että tässä vietetään nyt joka tapauksessa ainakin kesäkuu ihan ilman työpaikkaa. Niiiiiinpä ... meille avautui nyt mahdollisuus ottaa Pipsalle pikkusisko taloon! Olen jo aiemmin seuraillut kiinnostavien pentueiden tarjontaa ja tähän saumaan osui kaksi pentuetta, joista olin kiinnostunut. Aiemmin en kuitenkaan ole uskaltanut koiraa kysellä, kun varmuutta koiran ottamisen ajankohdasta ei ole ollut.

Vaihtoehtoisina pentueina olivat Pipsan kummankin vanhemman uudet pentueet. Emän pentueen ainoa jäljellä oleva narttupentu olikin jo löytänyt uuden kodin, mutta toisessa pentueessa sitten oli narttu vapaana :) Niinpä me olemmekin sitten huomenna menossa pentua katsomaan ja mikäli kaikki on ok, se lähtee mukaamme! Hieman on jo perhosia vatsassa, kun nyt se päätös sitten tehtiin, että koira tulee nyt. Oltiinhan siihen jo varauduttu, että tämän kesän/syksyn aikana toinen touhuttaja otetaan, mutta nyt kun asia varmistui, niin kaikki tuntuu taas niin epätodelliselta!

Huomenissa varmaankin kirjoittelen sitten seuraavan kerran kuulumiset, mikäli siihen on aihetta ;)

Keväällä löydettiin uusia luoliakin..

... Ja niihin käytiin tutustumassa ilomielin ;)

Pikku varas

Arki rullaa painollaan.. Täällä on odotettu Pipsan juoksuja alkaviksi jo joulusta asti ja eilen ne sitten vihdoin alkoivat. On hieman hirvittänyt päästää koiraa metsässä irti, kun olen pelännyt, että neitokaisella on ollut jonkinlaiset piilojuoksut. Lisäksi Pipsa on alkanut pulskistua, vaikka ruoka-annoksia tai liikuntamäärä ei ole muutettu. Ei nyt  vielä tietenkään voi puhua oikeastaan, että Pipsa olisi lihava, mutta kun koira on tähän asti ollut melko "kuivakka" ja nyt se on selvästi saanut jotain ylimääräistä kylkiinsä.. Vähensin siis koiran ruoka-annosta hieman, mutta vaikutukset näyttävät olevan miltei päinvastaiset.. Koira vaan tuntuu jykevöityvän!

Omat epäilykseni minulla Pipsan fyysisien muutosten aiheuttajasta on, mutta kukaan ei vaan tunnusta mitään. Pari kertaa olen saanut koiran kiinni pöydältä varastelusta. Pipsa ei tähän asti ole juuri pöydällä käynyt ainakaan varkaissa, mutta nyt se sitten nähtävästi on alkanut. Puolikas keksipaketti oli varastettu, syöty ja paperi piilotettu omaan pesään. Viekasta! Eilen koira oli tiputtanut muumikeksipaketin pöydältä, mutta ei ollut kerinnyt syödä sieltä mitään, kun rikos huomattiin. Eipä tässä auta, kun tyhjentää pöytä ruuista päivän ajaksi, se on onneksi melko helposti hoidettavissa!

Toinen ongelmista, oikeastaan isoin ongelma tuntuu olevan isäntä. Koira saa aina jotain, kun jääkaapin ovi narahtaa. Lisäksi Pipsasta on tullut todella röyhkeä kerjäläinen. Joku erehtyy tuomaan sohvalle jotain syötävää, koira miltei vie herkut käsistä jos katsoo muualle. Tämäkin tapa vaan pahenee, jos kerjäläiselle antaa kiitokseksi edes murusen jotain syötävää. Kysymys kuuluukin; miten kitkeä inhottavan tavan pois ISÄNNÄLTÄ!? :D Koiran kanssa ei ole mitään ongelmaa, sehän alistuu asemaansa, kunhan on tarpeeksi pitkäjänteinen.. Samaa ei vaan voi sanoa isännästä!

Jos vielä jokunen sana niistä juoksuista..

Olen kyllä totaalisen helpottunut, että ne nyt alkoivat. Tässä pari ärsytystä tältä ajalta:

1. Pipsa on ollut raivostuttavan hermoheikko viimeiset pari kuukautta. Lenkillä pelästytään ihan ihmeellisiä asioita ja toisinaan kuljetaan ihan emännän kengässä kiinni, kun pelottaa niin. 
2. Toiset nartut on tappolistalla! Häntä on sapellina selän päällä kun toinen narttu lähestyy lenkillä, karvat pystyssä hännänpäästä silmienväliin asti. Eikä kävelytiellä toinen meinaa ohi mahtua, kun meidän neidillä rinta on niin rottingilla. Ohitustilanteessa tuntuu siltä, että taluttaisi porsasta. Ääntely on sen mukaista. RöhRöh.
3. Omasta reviiristä on tullut Pipsalle pakkomielle! Toisinaan koira töröttää ikkunalaudalla katsellen ohikulkijoita, ja kun joku iso koira kulkee ohi. Pipsa aloittaa sellaisen metelin, että alta pois. Se lopettaa kyllä käskystä, mutta karvat pystyssä pönöttää vielä ikkunalaudalla. Takapihan tarhassa vastataan kaikkiin toisten koirien haukahduksiin kumealla rintaäänellä. Pipsa on myös herättänyt isäntäväen parikertaa öisin, alkamalla haukkua sängyssä, kun ulkoa kuuluu toisten koirien haukkua. Ihanaa.

Siinä ne kolme tärkeintä epäkohtaa :)  Nyt vaan toivotaan, että nämä juoksut selvitettäisiin ilman valeraskautta! Pieni toivo on siitä, että päästäisiin keväämmällä vielä luolille harjoittelemaan.

Kuka liikkuu takapihallani?

Oh no, busted!

Ai lintuja vain, olkoon.

Puuhia hiljaiselon ajalta

Viikonloput kuluvat jänisjahdissa ja viikot lenkkeillessä. Kovien pakkasten aikaan ei mäyristä voi kovin pitkäksi aikaa ottaa metsälle mukaan, eikä myöskään sellaisina päivinä, kun jäniksiä jahdataan vilkkaiden maanteiden läheisyydessä. Viimeviikon lauantaina Pipsa vietti päivän jänisjahdissa ja emännän pienistä epäilyistä huolimatta koira paineli pitkin jäniksen jälkiä umpihangessa koko päivän! Pieniä kiljahduksia aivan tuoreelle jäljelle koira päästää, mutta ei sitä voi oikein ajoksi kutsua :D Taitaa sukurasite painaa siinä asiassa.

Sukurasitteista puheenollen.. Perjantain vietimme Pipsan kanssa umpihangessa tarpoen pitkin poikin metsästysmaitamme. Tarkoituksena oli käydä kurkkaamassa pientä maapesää, mutta Pipsalla olikin toiset aatteet! Kun lähestyimme pesää, koira katosi omille teilleen! Aikani koiraa odottelin, kunnes lähdin seuraamaan sen jälkiä. No, eipä aikaakaan kun lähistöltä löytyi ketunjäljet ja todella vahvoja viitteitä elämästä jossain lähiseudulla. Seurasin koiran jälkiä, jotka puolestaan seurasivat ketun jälkiä.

Jäljet kääntyivät kohti kalliota ja ymmärsin, että oli syytä pelätä "pahinta". Ja niinpä niin, jäljet päättyivät Mäyränkallioon. Ketun jälki meni pesään, samoin koiran jälki. Itse en ikinä ole kyseisellä kalliopesällä käynyt, vain kuullut monia juttuja siitä. Ensi silmäyksellä erotin jo kolme eri sisäänmenoaukkoa, joista yksi oli käytössä. En voinut kuin toivoa, että koira vielä palaa maan alta, kun minkäänlaista  luolatutkaahan en koiralle vielä ole hommannut. Tömistelin yhden suuaukon päällä ja koko tanner tuntui kumisevan. Samassa Pipsa kurkkasi pesästä ulos ja jatkoi matkaansa kallion päälle. Kiipesin perässä ja totesimme yhdessä, että kettu oli tainnut olla unilla "terassilla" ja poistunut paikalta hyvissä ajoin. Pipsa lähti seuraamaan ketun jälkiä kalliolta alas.

Ketun terassi.

Jäin kalliolle odottelemaan Pipsaa reissultaan ja ehdin tutkiskella maastoa. Pienellä kiertelyllä kalliosta löytyi likemmäs kymmenkunta suuaukkoa, joista vain yhtä oli aktiivisesti käytetty.

Tässä yksi monista käyttämättömistä.

Pipsa palasi reissultaan ja pitkän huutelun jälkeen suostui lähtemään pois pesältä, sen jälkeen umpihangessa kulkeminen vaan ei tuntunut oikein maistuvan mäyrikselle ;) Tuntui että olisi ollut liikkeellä uhmaikäisen lapsen kanssa. Aina kun vilkaisin taakseni, koira mulkoili parin kymmenen metrin päässä ja näytti siltä, että "en liiku enää metriäkään" :) Päästiin kuitenkin tielle, jossa mäyris otti sitten taas kunnon etumatkan emäntään. Vähän ennen mummulaa toikettiin vielä hakkuuaukean laitaan haistelemaan yöllisiä ketun jälkiä. Eikös koira sitten löytänyt aukon reunasta jotain kivaa.. Kun pääsin paikalle, totesin, että kettu oli syönyt sillä paikalla ilmeisesti jonkun kissan. Mäyris narskutti ketun jättämiä jämiä, eli ruokalistalla oli kissan häntää!!

Lumessa kahlaaja ketun jäljillä!

Vanhan loppu on uuden alku!

Oltiin äitin kanssa tänään Tampereella hakemassa minulle uutta metsästyspukua joululahjaksi. Erittäin sopiva puku löytyikin, on meinaan ensimmäinen omistamani naisille suunniteltu puku.. Olikin aluksi vaikea tottua ajatukseen, että puku oikeasti istuu päälle :D Hihat ja puntit ovat oikean mittaiset, eikä vyötärö raavi kainaloita tai purista lanteita! On tämä nyt luksusta, ei voi muuta todeta :)


Pitihän pukua lähteä heti testaamaan, vaikka metsässä olikin jo pilkko-pimeää ja Pipsa pääsi tietysti mukaan, kun oli koko päivän kököttänyt vain sisätiloissa. Kun pääsimme metsään, niin ei aikaakaan kun Pipa alkoi ajaa sillä tutulla suolla ja hetken päästä alkoi kuulua kumeaa seisontahaukkua hakkuuaukean laitamilta. Haukku pysyi hienosti paikallaan ja arvasin, että nyt siellä taitaa sitten olla supikoira edessä. Eipä auttanut muu, kuin lähteä taskulampun valossa rämpimään kohti haukkua.

Kauempaa jo näin, että kahdet silmät siellä kiiluivat ja koira haukkuin kuin viimeistä päivää. Epäilen, että haukussa oli tuolloin kaksi supikoiraa, joista toinen otti ritolat kun lähestyin niitä. Pipsa sai kuitenkin hienosti pidettyä toisen paikallaan. Sen yksityiskohtaisemmin kertomatta ... se supi tuli tiensä päähän ja lunasti paikkansa Pipsan ensimmäisenä "itsenäisesti hankittuna supina".

Täytyy myöntää, että kyllä emännällä taas on naama kuin Naantalin aurinko ;) Ihan mahtava juttu. Kyllä tämä on antanutkin itseään odottaa, mutta kaipa se edelleenkin niin on, että hiljaa hyvä tulee. Pipsa on ollut kehitykseltään todella hidas koira, mutta kyllä se odotus nyt palkittiinkin.

Olen aikanaan sanonut, että jos Pipsan ansiosta edes yhdeltä supikoiralta saadaan henki, niin enempää en suorituksia vaadikaan. Koiran pedistä kuuluu nyt vaimeaa haukahtelua, Pipsa on ilmesesti jälkijahdissa ;) Näihin tunnelmiin on hieno lopettaa vuosi 2011!

Suuri metsästäjä ja uros supi.

Pipsa ja toimitus toivottavat kaikille Ystäville oikein riemukasta ja tuottoisaa Uutta Vuotta 2012!

Rennot välipäivät..

Ollaan otettu ilo irti joulun ja uuden vuoden välipäivistä, kun saa nukkua pitkään, eikä aikatauluista tarvitse kirjaimellisesti välittää. Pipsa on tainnut nauttia aikatauluttomuudesta kaikista meistä eniten, sillä koira pötköttää edelleenkin sängyssä peiton alla, eikä sillä ole kiire pissalenkille märkään talvisäähän. Pipsa sai myös eilen juhlaillallisen, joka sisälsi maksalaatikon loput, jotka palvelusväelle eivät vaan enää uponneet.

Mikäpä uusien lakanoiden välissä onkaan kölliessä :)

Uudeksi vuodeksi menemme vanhempieni kanssa rantasaunalle saunomaan! Rannassa on tarkoitus ampua myös muutama raketti ja nauttia saunamökin tunnelmasta ja etenkin takkatulen loisteesta.