Kinkun sulattelua

Pelkkä jouten olo on nähtävästi uuvuttanut mäyräkoiran kun ei edes keittokirjaa jaksa lukea. Raukka nukahti Wieninleipätaikina -ohjeen kohdalla :)

Mummulan kissat jaksetaan kuitenkin pitää ojennuksessa ;)

Kun hyviä kuvaustilanteita tulee, niin ei tietenkään ole oikeaa kameraa mukana.. No, kamerakännykkä tarjoaa sentään hieman apua tilanteeseen, tosin surkeaakin surkeammalla kuvanlaadulla.. Varsinkin nämä hämäräkuvat on yhtä tuskaa.

Joulun toivotukset jälkikäteen!

Hyvän joulun toivotus jälkikäteen meiltä hämäläisiltä! Ollaan käyty lueskelemassa koirakavereiden joulupostaukset, mutta koska pyrimme minimoimaan tietokoneella kulutetun ajan, toivotamme kaikille tasapuolisesti hyviä pyhiä ja lomia!

Olimme Pipsan kanssa joulun mummolassa. Kuvia yritettiin ottaa paljon, mutta koska mäyräkoiran ilta oli vauhdikas, ei suurinosa kuvista onnistunut lainkaan. Nyt sitten vain sulatellaan kinkkua vuoden loppuun asti. Pipsaa ei uskalla päästää vielä metsäänkään irti ennen tammikuuta juoksujen takia. Luulen, että ollaan vielä vuoden ensimmäinen kokonainen viikko kotona, ennenkö lähdetään taas haistelemaan jälkiä metsäpoluille :) Toisaalta ei juoksujen ajankohta harmita yhtään, sillä onhan ollut niin kovat pakkaset, ettei muutenkaan olisi voinut paljon ulkoilla. Toivotaan leudompia kelejä alkuvuodeksi!

Pakkanen paukkuu

Taas on reilu viikko vierähtänyt viime kerrasta.. Eipä se lupaus aktiivisemmasta kirjoittelusta ole ainakaan vielä toteutunut, mutta yritetään taas :)

"Ajokoira", kuskin paikalla tietenkin ;)

Viikonloput menee metsästyspuuhissa ja viikot metsällä puuhommissa. Pipsa ei ollut tänä viikonloppuna metsässä mukana ollenkaan kun kovaa pakkasta oli ennustettu molemmille päiville. Lauantai olisi sitten ennusteista huolimatta ollut ihan suotuisa päivä Pipsan ulkoilullekin, mutta se jäi kuitenkin varmuuden vuoksi mummin helmoihin hoitoon. Tänään puolestaan oli jo niin kylmä, että lapsi raukan jalat meinasivat jäätyä jo aamupissalla. Kovasta pakkasesta huolimatta lähdettiin vähäksi aikaa jäniksiä juoksuttamaan Jepen kanssa ja tuottoisa reissu olikin. 2h oltiin metsällä ja saaliiksi saatiin 3 rusakkoa. Kun päästiin kotiin, niin kummasti tuli meidän sohvasaukollekin kylmänsietokykyä kun haistoi kädestäni rusakon hajua :) Näytin pitkäkorvaa Pipsalle ja koira nappasi siitä samantien kiinni niin, että kylkiluut rutisivat poikki. Kiinnostusta jäniksiin koiralla on mahdottomasti ja tietää kyllä mitä niille tehdään kun ne ovat pötköllään.. Vielä kun saadaan kuntoon asiat alkuhajun ja kaadon välistä, niin meitähän ei estä enää mikään ;)

Tänään alkoi sitten Pipsalla myös juoksut, niitä ollaankin jo osattu odottaa. Huomenna tulee Pipsalle ikää 9kk, ei voi kun taas kerran todeta, että nopeasti on aika mennyt! Nyt täytyykin sitten vahtia Pipsan jokaista ulkoiluhetkeä silmäkovana, sillä naapurissa asuu leikkaamaton seropi uros joka varmasti tulee aidastaan läpi tytön hajun perässä.. :/ Innolla odotan .......

Lopuksi vielä kuva viime viikonlopulta. Makkaranpaisto se on yksi päivän kohokohdista ;)

Lämpöä

Mäyris on löytänyt lempimakuupaikkansa. Sohvan takana on patteri, joka saa useimmat sohvallaistujat hikoilemaan hullunlailla, mutta mäyräkoira on lumoutunut sen lämmöstä. Selkänojan ja tyynyjen välissä on mitä mukavin makoilupaikka. Vierassohvamme on muuttunut pakkasten aikaansaannoksesta mäyräkoiran buduaariksi.

Eilen oli Pipsalla tylsä päivä. Emäntä askarteli joulukortteja, eikä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota pikku-Pipsaan. Koira kävi vähän väliä pyytämässä syliin ja seisoi väliajoilla takaovella, jonottaen ulos. Pakkasen laskettua ulkoilu on vielä entistäkin mukavampaa.

Emännällä olisi vielä kasa koulutehtäviä tekemättä ennenkuin voi alkaa nauttimaan todenteolla joululomasta.. Täytyy ottaa tavoitteeksi, että ensiviikon aikana olisi suurinosa tehtävistä tehtynä. Eilen selvisi, että keväällä tarjoutuu mahdollisuus venäjän alkeiden opiskeluun meidän koulullamme! Mahtava uutinen! Olen jo pitkään haaveillut venäjän opiskelusta ja yrittänyt etsiä kansalaisopistostakin sopivia kursseja itselleni, mutta yleensä ne järjestetään niin hulluun aikaan että osallistuminen on ollut mahdotonta. Nyt peukut pystyyn että osallistujia olisi tarpeeksi, jotta kurssin järjestäminen onnistuu.

Lopuksi vielä kuva samaisesta sohvasta, tästä näkyy, että takana todella on patteri. Sohvalta avautuu myös kohtuulliset tähystyspaikat ulos.

Mitä kuuluu?

Meille kuuluu hyvää, mitäs muille? :)

Emäntä on ollut hieman laiska kirjoittelemaan kuulumisia, vaikka päivittäin tapahtuu vaikka mitä. Yritetään kunnostautua tälläkin saralla nyt kun vietetään 7 viikon mittaista joululomaa.

Hirvijahti saatiin loppuun viime viikon sunnuntaina ja nyt alkaakin Pipsan treenit! Tänään (27.11.) saatiinkin sitten jäniskausi avattua ihan hienosti, saalista ei tullut kuin yhden rusakon verran, mutta alku se on sekin :) Olen jo muutamaan otteeseen todennut, että Pipsalla on ihan kivasti kiinnostusta jäniksen jäljille. Aamupäivä menikin hienosti kun saatiin seikkailla Pipsan kanssa kaksin ja tutkia jälkiä rauhassa. Pipsa löysi tien pientareelta tuoreen makuullemeno jäljen ja ilmeisesti haistoi jäniksen jo tielle, koska juoksi eteeni, inahteli ja vilkuili metsään, aivan kuin olisi pyytänyt lupaa saada lähteä hajun perään. Koira ei aiemmin ole ollut missään kosketuksessa jäniksen kanssa, joten varmaankin jotain pientä jännitystä tuo haju toi tullessaan :D Kannustin koiraa etsimään ja niin se painelikin sitten jälkeä pitkin metsään kamalalla touhulla. Ei mennyt kovin kauaa, kun koira jo näytti tulevan tielle 40 metrin päästä siitä kohdasta mitattuna josta meni metsään. Kävelin katsomaan oliko sinne ilmestynyt jäniksen jäljet ja kuinka ollakaan, sieltähän se pitkä korva oli hypännyt tielle ja jatkanut minun jälkiäni pitkin siihen suuntaan mistä juuri Pipsan kanssa olimme tulleet. Koira paineli jo pitkällä jälkien perässä ja pysähtyi välillä vilkaisemaan, että tulenko perässä. Kävelin hitaasti koiran perässä ja kannustin sitä hakemaan. Kyllä se hienosti meni edellä jälkeä pitkin, uskallus vaan ei ilmeisesti vielä riitä täysin itsenäiseen työskentelyyn, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa kehitytä :)

Meidän rusakko näyttäytyi mäyriksen pitkän ja sinnikkään jäljestystyön jälkeen yhdellä peltoaukealla (jonka reunaan, metsäsaarekkeeseen se oli mennyt makuulle) kun isän ajokoira törkeästi käytti hyväkseen pitkiä jalkojaan ja varasti meidän rusakon jäljet Pipan nenän edestä. Kun Jeppe pääsi metsän puolelle, alkoi jo haukku ja samassa rusakko hyppäsi pellolle ehkä noi 75m päästä meistä. Pipsa oli painellut Jepen perässä metsään, joten se ei päässyt jussia näkemään, harmi..

Jeppe teki kyseisestä rusakosta hukan puolen tunnin päästä, mutta löydettiin vielä hyvät jäljet ja Jeppe lähti niitä ajamaan. Ei aikaakaan kun rusakko oli pötköllään ja Pipsakin pääsi haistamaan sitä ihmeellistä elukkaa. Oli hieno huomata, kuinka koira silmiin tuli samantien eräänlainen intohimon pilke kun se pääsi vähän kalttaamaan rusakkoa. Pipa nappasi jussia koivesta kiinni ja nyki kamalalla innolla, ei se olisi halunnut päästää raadosta irti ollenkaan :) Teki varmasti ihan hyvää koiralle, kun se pääsi sen ihmeellisen hajun lähteelle ja osoitti melkoista intohimoa raatoa kohtaan :D

Ihan hieno päivä kaiken kaikkiaan, vaikka vähän vilpoista olikin. Koira ei kyllä tuntunut palelevan hetkeäkään, mikä oli ihan hieno homma.. Meillä jokainen metsäpäivä on ihan vasta opettelua, niin Pipsan kannalta, kuin omalta kannaltanikin.. Onhan kyseessä ensimmäinen koira, jonka kasvatuksesta ja koulutuksesta olen itse täysin vastuussa.. Päivä päivältä Pipsa opettelee minun tavoilleni ja minä opettelen Pipsan tavoille :)

Valkea unelma

Vihdoinkin se lumi tuli meillekin! Mäyris on niin onnellinen, että ravaa ulkona jatkuvasti.. No, ehkä se uutuuden viehätys muutamassa päivässä laantuu niin ei tarvi emmännänkään päivystää portsarina :) Nyt kyllä sormet jo syyhyää päästä Pipsan kanssa metsään! Jos emännällä ei olisi huomenna ruotsin koetta, niin olisi enemmän kuin todennäköistä että tulisi pidettyä "etäopiskelupäivä" ;) Perhanan ruotsin koe! :D

Metsällä

Olimme eilen Pipsan kanssa metsällä. Olen valinnut retkien ajankohdiksi kiireettömiä aamuja/päiviä, jolloin saa viettää koiran kanssa aikaa mielin määrin ... ja aivan kaksin :) Sattuipa sitten niin, että käppäiltyämme tunnin verran, etenemättä kuitenkaan 300m pidempää matkaa, sai Pipsa nenäänsä jonkin hajun ja lähti painelemaan pellolta metsään. Itsehän ihmettelin, että mikäs sille nyt tuli, kun taakseen katsomatta paineli pöpelikköön niin että varvut vain rapisivat :) Tyytyväisenä kuitenkin seisoskelin siinä, minne Pipsa minut oli jättänyt :) Koira viipyi matkallaan 10min ajan, kunnes palasi pellolle, edelleen nenä maata viistäen. Koira päätti pienen pyörähdyksen jälkeen kuitenkin palata jälkiään metsään.

Tutkiskelin siinä aikani kuluksi tarkemmin jälkiä, joita kylläkin oli vaikea erottaa pitkän heinän seasta. Ajattelin, että peurat ne tässäkin ovat kävelleet, mutta muutinkin sitten mielipiteeni kun löysin pellon reunalta savesta noin 3cm pitkän sorkan jäljen ... kauris. Samalla pellolla on todistettavasti myös jäniksiä, sillä se on yksi vakiopassipaikoista jänistä jahdattaessa. Alueella liikuskelee myös supikoiria ja toisinaan kettujakin, että melko rikasta seutua kyllä, mutta olisin kyllä mieluusti selvittänyt myös millä jäljillä mäyris käyskenteli.

Odottelin edelleen metsässä viihtyvää koiraa ja koitin tähyillä tiheään metsikköön, näkyisikö siellä edes heiluvia oksia, josta saisi vähän osviittaa missä Pipa painelee. Koiraa ei näkynyt, mutta kun kääsin katseeni tulosuuntaamme, näin pellon yli köpöttelevän kauriin, joka pysähtyi keskelle peltoa ja vilkuili taakseen. Elukka jatkoi matkaansa rauhallisesti metsän puolelle ja jäi sieltäkin vilkuilemaan taakseen. Meikäläiseltä meinasi tippua silmät päästä, en meinaan koskaan ole nähnyt kauriin liikkuvan noin verkkaiseen tahtiin, aina ne kirmaavat täyttä vauhtia pakoon :D

Samassa koirakin tuli pellolle, ei tosin samaa jälkeä kauriin kanssa, vaan paljon lähempää minua. Koira tuskin oli tietoinen koko kauriista ja siitä, että itse oli ajanut sen liikkeelle. Kävelin koiralle mitään puhumatta vähän lähemmäs kauriin tulojälkiä. Ja voi jestas sitä menoa, kun koira pääsi tuoreelle jäljelle! :D Ei se aluksi ymmärtänyt ollenkaan mistä suunnasta jälki tulee ja mihin se menee, Pipsa viiletti vain korvat liehuen pellon kulmasta toiseen, edestakaisin jäljeä. Aikansa se jatkoi samaa juoksua, kunnes huomasi, että tästähän jälki jatkuu metsän puolelle! Oli hienoa seurata noita ahaa -elämyksiä :D Pipsa seurasi oletettua jälkeä (täällä ei ole lunta, joten en edelleenkään voi varmaksi sanoa) todella pitkälle ja kauempana metsässä vingahteli, mutta ei vielä osannut ajoääntä päästää :)

Pipsa on edelleen ihan lapsi, mutta hieno suoritus vielä kesken kasvuiselta mäyrikseltä :) Laskujeni mukaan koira oli pellolta lähtevällä jäljellä reilun 30min ajan. Pipsan kanssa on metsässä liikuttava todella hitaasti, että se ehtii kunnolla "hakea". Pikku hiljaa alan oppia mäyriksen tavoille ;) Pari kertaa ollaan oltu Jepen ja Pipsan kanssa samaan aikaan metsällä ja siellä Pipsan päätavoite on vain yrittää pysytellä Jepen kintereillä, ei sillä jää aikaa tutkia jälkiä itse :)

Tämä tyttö rakastuu päivä päivältä enemmän mäyrikseensä ja on pikkuisestaan todella ylpeä!

Lisää vaatteita

Viimeisistä kuulumisista onkin jo vierähtänyt tovi.. Arki on edennyt tavalliseen tapaan, ilmat ovat leutoja ja tiet kuraisia, eikä tietoakaan lumesta.. Emäntä on käynyt ahkerasti peuroja ja kauriita kyttäilemässä, mutta silläkään saralla ei toistaiseksi ole onnistanut. Meidän metsässä  liikkuminen on tällä hetkellä aika hankalaa, monen tekijän takia..

1. On se hirvijahti, joka vielä ei ole alkanut ja niin ollen rajoittaa vielä meidän liikkumisia, sillä en halua mennä hirvien keskelle säikyttelemään niitä.
2. Tänä viikoloppuna kun se hirvijahti viimein alkaa, emäntä juokseekin siellä kaikki viikonloput pahimmassa/parhaassa tapauksessa tämän vuoden loppuun asti.
3. Emännän tehdessä pienpetojen pesien kartoitusta, tuloksien tarkastelun jälkeen liikkumatila kapenee entisestään..
4. Yksi erittäin hyvä harjoitusmaasto sijaitsee erään vanhan maatilan lähiympäristössä, ainoana miinuksena ... omistaja käyttää runsaasti rotanmyrkkyä tuhoeläinten häätöön.

Kyllä näitä varjopuolia vielä riittää, mutta onneksi tunnelin päässä näkyy hieman valoakin :) Emännän joululoma alkaa jo 26.11. ja loppuu 17.1. pitkän loman aikana ehditään varmasti Pipsankin kanssa touhuta paljon rakkaan harrastuksen parissakin :)

Lumen tuloa odotetaan kyllä jo kuin kuuta nousevaa. Illat muuttuisivat edes hieman valoisammiksi ja kuran määrä vähenisi..  Olisi myös todella mielenkiintoista nähdä, mistä jäljistä Pipsa on kiinnostunut. Supikoirat kyllä kiinnostaa edelleen, mutta lumettomasta maasta ei oikein voi todeta kiinnostusta muiden jälkien osalta (koska niitä peuroja ja kauriitakaan ei ole näkynyt).

Mutta nyt sitten otsikon mukaiseen aiheeseen! Sain eilen illalla innostuksen puuskan ja tein Pipsalle uuden fleecetakin. En sitten tiedä tulenko koskaan tarvitsemaan näin montaa vaatetta tai vaatteita ollenkaan, mutta pistetään sitten kirpparille :) Tein maastoliivistä kaavan ja ompelin kuvioidusta fleeceviltistä takin joka olikin tosi nopea tehdä. Takki on kylläkin väriltään luonnonvalkoinen, mutta pidetään sitä sitten pyhätakkina :D

Tässä muutama kuva tuotoksesta.

6-2=4

Mäyräkoira on jälleen kerran näyttänyt pirullisen puolensa. Tiistaina Pipsa repi aikansa kuluksi isännän puolelle petauspatjaan reiän sillä välin kun emäntä makasi vieressä ottaen pienet päiväunet. Mikä ihme tota koiraa voi vaahtomuovissa viehättää? Jo aiemmin kesällä koira varasteli takapihalla badenbaden tuolin pehmusteen täytteitä ja yritti syödä niitä ja aina kun vaan on vaahtomuovia saatavilla, niin siihen isketään hampaat :/

Vaan ei se hauskuus tähän loppunut! Meillä on nyt muutamana yönä ilmestynyt pissat olkkarin lattialle, itse en niitä ole sinne tehnyt, enkä kyllä lähtisi ihan heti isäntääkään syyttämään, joten ainoa mahdollisuus on koira.. Tiistai-iltana yritinkin sitten olla kaukaa viisas ja torjua yöpissat viemällä koiran vielä takapihalle juuri ennen nukkumaan menoa. Kannoin väsyneen mäyriksen siis pihalle, vesisateeseen (kokeneemmat mäyriksen omistajat lyövät varmasti päätään seinään jo tässä vaiheessa tarinaa) ja vielä keskelle nurmikkoa jossa vielä komennettiin pissaamaan. Jouduin toistamaan kuvion ainakin 5 kertaa, eli mäykky palasi suoraa takaovelle asioitaan tekemättä. Viimeisellä yrityksellä koiran katse oli jo niin surkea, että ajatelin ettei sillä nyt sitten vain yksinkertaisesti ole hätä ja hellyin päästämään sen sitten sisälle. Sitten mentiin makkariin ja itse olin jo vetänyt peiton sivuun ja valmistauduin käymään maate, kun mäyris hyppää sängylle, istahtaa isännän tyynyn viereen ja pissaa keskelle sänkyä ja samalla tuijottaa minua ilmeellä "sitä saa mitä tilaa!" Hehee, voin kertoa että siinä vaiheessa piti muutamaan otteeseen hokea itselle "Think happy thoughts!!"

Mäyris suljettiinkin sitten yöksi pois makkarista. Pari kertaa käytiin yöllä raapimassa ovea, mutta muuten koira kyllä taisi ymmärtää että nyt tuli tehtyä jotai tuhmaa. Aamulla Pipsa tuli sitten tervehtimään todella nolona. Harmillisesti sattui vielä niin, että Pipsa oli ollut iltapalastaan lähtien syömättä ja paastoa jouduttiin jatkamaan vielä aamullakin, sillä meitä odotti hammasleikkaus. Aamulla eläinlääkäri kuitenkin soitti, että leikkaus joudutaan siirtämään iltapäivään erään kiireellisen hoitotoimenpiteen takia. No, meidän paasto siis kesti yhteensä 16 tuntia.

Kun päästiin lääkärille ja saatiin rauhoitusaine tuikattua kankkuun, kesti yllättävän kauan ennenkuin meidän energiapatukka sammui, mutta kun niin tapahtui, päästiin hommiin. Olin kuvitellut, että ien leikataan auki, mutta sen sijaan hammashan vain kaiveltiin ja revittiin pois. Toimenpide onnitui hyvin ja molemmat hampaat saatiin kokonaisina pois. Hintaa kahden yläkulmurin poistolle tuli 71€, joten sekään ei kirpaissut ihan älyttömästi. Kotona Pipsa nukkui vielä 5h leikkausen jälkeen ja itse jo ehdin huolestuakin, että onko nyt kaikki hyvin. Neiti ei juuri edes vaivautunut silmiään raottamaan, vaikka koitin kiinnittää sen huomiota.. Soitin sitten vielä lääkärillekin ja kyselin, että kauanko koiran saa antaa vielä nukkua ja vastaus oli, että jos se ei 6h leikkauksen jälkeen ala heräillä, niin täytyy alkaa nostamaan jaloilleen yms. Lääkäri epäili väsymyksen johtuvan alilämmöstä ja käski lisätä kuumavesipullot koiran täkkien alle.. Tein työtä käskettyä ja koira nukkui siis patterin vieressä kuumavesipullojen keskellä peittokasan alla, mutta ei suostunut liikkumaan.

Loppujen lopuksi koira sitten heräsi 5h uniltaan raejuuston voimalla. Tarjoilin neidin nenän eteen raejuustoa jota neiti hotkikin hyvällä ruokahalulla ja kun purkki oli putsattu, nousi koira vilttien välistä, venytteli ja JUOKSI ruokakupilleen.. Tuollainen ihmeparantuminen pisti taas miettimään, että mahtoiko koko leikkauksen jälkeinen väsymys ollakin osittain taas mäyriksen valtavien näyttelijän lahjojen esittelyä..

No, nyt meillä on sitten taas tuplasti energisempi koira kahta kulmahammasta köyhempänä. Loppu hyvin kaikki hyvin :) Ruoka maistuu tavalliseen tapaan ja puruluiden kimpussa ollaan oltu aamusta asti.

Lunta ja vaatteita

Niin se tuli sitten ensilumi tännekin ja meidän neitokaiselle se oli ihan ensimmäinen ensilumi :) Ihmeellistähän se oli, eikä takapihalle oikein uskaltanut astuakaan, ennenkuin emäntä teki jäljet tuohon ihmeelliseen aineeseen. Kun lumen kanssa päästiin paremmalle tuttavuusasteelle, koira olisikin voinut viettää vaikka koko yön ulkona. Sisällä käytiin vain kääntymässä ja hetken päästä jo jonotettiin takaovella ulospääsyä. Lunta oli maassa vain yhden illan ajan, aamulla ei enää ollut jäljellä edes hajua mokomasta aineesta. :) Aamut ovat olleet jo mukavan kohmeisia, ruohikko rapisee kivasti jalkojen alla aamulenkillä. Vielä ei tyttö ole kainostellut ulos lähtöä kylmään ilmaan vedoten, liekö tämä sitten vielä nuoren koiran hölmöyttä ;)

Sain sitten vihdoin ja viimein valmiiksi Pipsan villapaidan kylmien ilmojen varalle! Ei se nyt mikään kovin kaunis ole, mutta toivotaan että ajaa tarvittaessa asiansa. Villapaita on kyllä hieman hassun mallinen, sillä selkäkappaleen reunat vetävät rullalle. En ole kyllä sen kummemmin vielä paitaa prässännyt, mutta epäilen ettei siitäkään ole apua pitkäksi aikaa.. Paita muistuttaa koiran selässä hieman viittaa juurikin noiden rullaantuvien liepeiden takia :D En oikein saanut kunnollisia kuvia paidan ensisovituksesta, mutta tässä nyt muutama todisteeksi siitä, että paita on todella valmis :D

Kylmistä säistä innostuneena hullaannuin ostamaan SäästöKareilta maastokuvioisen kevyt toppaliivin koska se oli ensinnäkin älyttömän suloinen ja toiseksi todella halpa! Kaikki kaupoissa vastaantulleet koiran vaatteet ovat olleen lähes ihmisten vaatteiden hinnoissa, mutta tämä löydös maksoi vähän yli 6 euroa, joten oli pakko korjata talteen. Kaikeksi onneksi se sopi Pipsalle kuin nenä päähän! Saadaan siitä sitten takki selänlämmikkeeksi vaikka metsälle nuotiohetken ajaksi, tai ihan vaan kylmiin syys/talvi-ilmoihin :) Takki on aika yksinkertaisen mallinen, ajattelin että ehkäpä siitä saisi tehtyä kaavan, jos joskus innostuisin tekemään vaikkapa muutaman kappaleen varastoon :)

Maastomakkara :D

Kettuilua ja palkintoja

Pipsan kanssa käytiin viikko sitten Ruotsinpyhtäällä tutustumassa  kettuihin ja keinoluoliin. Matka oli pitkä, mutta siinähän se meni ajellessa, kun koirakin nukkui tyytyväisenä autoilun ajan. Perille päästyämme meitä oli vastassa Kelmi ja Pipsan sisko Viivi. Näimme ensimmäistä kertaa Pipsan siskon, joka oli aika paljon Pipsaa pienempi, mutta sitäkin vikkelämpi :) Vauhtia riitti ja siskokset painivat pitkin pihaa toisiaan jahdaten, välillä vähän piti rähistäkin, mutta erimielisyydet selvitettiin kuitenkin toistaiseksi ihan hyvin.

Kun päästiin itse asiaan, eli kettuja katsomaan, huomio olikin jossain aivan muualla kun kettuhäkissä :D Painiminen ja paikkojen tutkiminen oli vielä vähän tärkeämpää. Kettua käytiin kurkkimassa varovasti aina välillä, mutta vielä ei oikein sen kummemmin osattu sille mitään sanoa, vaikka Kelmi kävikin vähän näyttämässä mitä ketulle sanotaan :) Pipsa vain ihmetteli, että onpas kaveri sille vihainen :D Sitten käytiin vähän juoksemassa putkissa ja tie uloskin löytyi. Oli siinä uusia asioita yhdelle päivälle paljon ja niitä sulatellaankin nyt muutama kuukausi ja sitten aletaan suunnittelemaan uutta "treeniä". Ihan kivat kokemukset jäi niin emännälle kuin koirallekin. Lapsihan tuo likka vielä on, sehän nyt on selvä, mutta saatiinpahan sinne takaraivoon nyt joku muistikuva näistä hommista :) Oli erityisen kiva tutustua Viivi siskoon ja hienoa nähdä millaista tuo keinoluola touhu on.

Tässä vielä linkki kuviin, joita napsin siskosten painiotteluista. Hieman ovat heikkolaatuisia, mutta ajavat muiston aseman :) Ja pakkohan tännekin on muutama kuva saada, joten tässä yksi, jossa Pipsa nuuskii putkia. Ihmeellisiä hajuja sieltä tuleekin.

Viikonloppuna oltiin myös taas metsässä kävelemässä. Meillä oli Jeppekin mukana, mutta ilma oli ilmeisesti huono, sillä Jeppekään ei saanut yhden yhtä ajoa. Liikuttiin ihan "kylillä", eli tien läheisyydessä ja Pipsan kanssa piti olla aika tarkkana, ettei se lähde tietä pitkin seikkalemaan, joten itse "metsästys" jäi vähän toissijaiseksi tälläkertaa :) Pipsalle reissu ei kuitenkaan ollut ollenkaan turha, matkalta löytyi paljon hevosen kasoja ja lopulta lehmän läjiäkin. Niitä sitten haukottiin minkä ehdittiin :D Kiellot eivät tehonneet ja illalla olikin sitten Pipsalla vähän maha löysällä gourmét -aterioiden jälkeen :D Matkalla törmättiin kyllä taas jälleen erittäin mielenkiintoisiin hajuhin erään ladon nurkilla, osasin ennakoida tilanteen ja olin ottanut likan kiinni jo hyvissä ajoin. Kuljettiin ohi polkua myöden ja metsässä törmättiinkin supien kakkakasaan joka olikin taas jälleen mahdottoman mielenkiintoisen hajuinen! Harmi vaan,  kun päivä alkoi olla pulkassa siltä osin, ettei ehditty enää jäädä jäljittämään supikoiria :) Mutta ehtii sitä sitten toisella kertaa! Nyt meidän päätavoite on se, että Pipsa oppii luottamaan minuun ja siihen että en jätä sitä metsään yksin vaikka se lähtisikin vähän pidemmälle kierrokselle umpimetsään.

Sitten vielä päivän kolmas epistola :) Voittamamme arvontapalkinto oli saapunut tänään postilaatikkoomme! Voi sitä iloa ja riemua kun Pipsan kanssa avattiin pakettia. Palkintoposeerauksista ei meinannut tulla mitään, kun yhdestä pussukasta tuli vastustamaton haju. Paketti sisälsikin hurjasti kaikkea kivaa, vinkulelun ja 3 puruluuta, sekä HAMMASHARJASIILIN! :D Pipsa valitsi ensimmäiseksi uhrikseen savunhajuisen puruluun ja sitä mutustettiinkin sellaisella intohimolla, että ei paremmasta väliä :D Oli aika vaikea saada edes onnistunutta kuvaa, kun asentoa vaihdettiin taukoamatta. Illalla käytiin sitten vinkulelun kimppuun, hauskuutta riittikin kai vallan 15min ajan, kunnes lelu jouduttiinkin takavarikoimaan, kun ensimmäinen kulma oli purtu puhki ja täytteet tursusivat ulos. :/ On se totta, mitä kasvattaja varoitteli, eli että mäyriksille ei juurikaan kannata leluja ostaa, koska mäyriksen päätavoite on saada lelu rikki ja paljon silppua aikaiseksi :D

Kiitos tuhannesti Pinjalle ja emännälle kivasta palkinnosta josta oli ja on paljon iloa pienelle mäyräkoiralle!

Kärsimätön paketin avaaja :)

Ensimmäinen uhri valittu! Ja herkullista on!

Tässä loput palkinnot, jotka jäävät odottamaan vuoroaan.

Vinkulelu 15min käsittelyn jäljeen. Ehkä sen saa vielä korjattua?

Vierailulla Tilkenissä

Vierailimme Pipsan kanssa eilen Nastolassa Pipsan kasvattajalla. Tytölle tehtiin nyt hammastarkastus, jossa todettiin että nuo paljon puhutut kulmahampaat mahtuvat toistaiseksi ihan hyvin kasvamaan, vaikka maitohampaat ovatkin vielä paikallaan. Seurataan siis tilannetta vielä hetki. Samalla reissulla tuli todettua, ettei Pipsa mikään jättiläinen ole, vaikka niinkin olen kuullut väitettävän :) Itseasiassa käytiin Pipsan kanssa vaa´allakin ja viisari värähti 7,5kg verran.

Pipsalla oli hauska reissu, jossa vihdoinkin päästiin leikkimään samankokoisten kavereiden kanssa! Harmi vaan, kun pojat eivät loppujen lopuksi sitten innostuneetkaan Pipsan leikeistä, vaikka toinen yritti anella mukaan leikkimään. Kyllä Pipsa esittikin oikein viehkeää mäyräkoiran tanssia, mutta poikien kiinnostus vähän lopahti, kun kyseessä olikin pentu, eikä uusi tyttöystävä :D Hienosti Kelmi kuitenkin jaksoi Pipsan reuhtomista, herra on varsinainen viilipytty!Välillä Kelmi kävi ovella kokeilemassa, että joko pääsisi sisään kakaraa karkuun :) Tässä pieni näyte illan pääteemasta.

Pipsa harjoitteli taas hieman myös pöydällä poseeraamista, itse en vielä olekaan tajunnut nostaa koiraa pöydälle seisontaharjoituksiin, se näyttäisi toimivan vähän paremmin kuin huomion kiinnittäminen lattiatasolla. Tosin, täytyy kyllä olla valppaana, ettei koira loikkaa omin päin lattialle jos pöytä sattuukin olemaan korkea.. :) Meillä on ensikuussa suunnitelmissa Tuuloksen koirakerhon mätsärit, joihin mennään vähän katselemaan näyttelyvilinää, josko sitten löytyisi lähiseudulta jotkin pentunäyttelyt mihin päästäisiin esiintymäänkin. Saa nyt nähdä miten jaksetaan harjoitellakin ja miten ne ensimmäiset juoksutkin sitten ilmaantuvat. Kasvattajan mukaan niitä saa alkaa odottaa noin 7kk tienoilla..

Ensiviikolla päästäisiin myös tutustumaan keinoluoliin. Me Pipsan kanssa yritetään puhua vielä isäntää ympäri, että saataisiin kuski pitkälle matkalle. Jos isäntä ei suostu lähtemään, niin ehkä me tytöt lähdetään sitten reissuun kaksin, tai sitten houkutellaan joku muu kaveri mukaan :)

Mitenkäs teillä muilla? Miten olette aloittaneet näyttelyihin harjoittelemisen?

Lopuksi vielä kuva piiiiiiiiiiiiiitkä nokkaisesta mäykystä <3

Viimeiset keinot käyttöön

Pipsan kulmahampaista on muodostunut minulle jostain syystä pakkomielle.. Ehkä yksi syy on se, että tyttö ei edelleenkään rakasta hampaiden tarkastusta, joten olen päivittäin kiduttanut koiraa hammastarkastuksilla.. Paljon ollaankin jo edistytty lähtökohdista, mutta mistään mallisuorituksesta ei voi edelleenkään puhua. Niin siis ne kulmurit.. Rautahampaat ovat kasvaneet maitohampaitten eteen ja ovat nyt jo puolet maitohampaiden koosta.. Suositusten mukaan nyt pitäisi jo alkaa suunnittelemaan siis leikkausta.. Elättelen kuitenkin vielä toiveita siitä, että hampaat alkaisivat heilua.. Vieläkään ei kuitenkaan minkäänlaisia heilumisen merkkejä ole havaittavissa :/ Päätin ottaa nyt viimeiset keinot käyttöön hampaiden luomuirroitukseen ja kävin ostamassa eläinkaupasta naudan lonkkaluun, joka tosiaan on niin iso, ettei koiran ole mahdollistakaan saada luuta jyrsittyä poskihampailla, joten on pakko käyttää etukalustoa. Nyt kun mietin, niin olen ollut hölmö kun en ole aiemmin tajunnut ostaa tuollaista luunmöhkälettä.. Toivotaan että luu on ahkerassa käytössä nyt viikonlopun ja tutkitaan maanantaina maitohampaiden heiluvuus, mikäli ne eivät edelleenkään liikahda minnekään, otan yhteyttä eläinlääkäriin ja käydään tutkimassa tilanne.

Luu on tähän mennessä ollut oikea aarre ja sitä on nakerreltukin jo aikamoisella antaumuksella ja niin että rutina vain kuuluu.. Kissan kävellessä ohi, Pipsa nostaa selkäharjaksen pystyyn, mitä se ei normaaliruuan kanssa tee ja todella harvoin edes suurten herkkujen kanssa.. Tämä luu tuntuu olevan oikein varjeltava aarre.. Nyt tietysti toivotaan ettei vatsa mene sekaisin.. Tosin, Pipsa tuntuu olevan varsinainen teräsvatsa :) Ja eihän tuosta köntistä paljon muuta irtoa kun makua :)

Onko kellään tietoa, että mitä yläkulmiksien leikkaus mahtaisi maksaa?

Tässä nakerretaan herkku-mötikkää :)

Autuas hiljaisuus...

... voi tarkoittaa vain yhtä asiaa

Koira on pahanteossa!
Onneksi sentään olin kerinnyt petaamaan sängyn edes jollakin tapaa.. Pyyhemäisestä aluslakanasta olisikin ollut kiva nyppiä vessapaperin mutusia pois :D

Pipsa pieni

Meillä on ollut kotona aina isoja koiria, suomenajokoiria, harmaita norjanhirvikoiria ja tällä hetkellä isällä on venäjänajokoira. Pienin isäni omistama koira on ollut beagle. Kaikki meidän perheestä ovat siis tottuneet isoihin koiriin ja Pipsa sekoittaakin nyt tuttua pakkaa melkoisesti. Oma silmä on nyt jo tottunut Pipsan kokoon ja olen todennut moneen otteeseen, että se jos kuka ei ole posliinista tehty :D Meillä äiti on haukkonut henkeään moneen otteeseen Pipsan tempauksia seuratessaan. Viime viikolla olimme metsässä kävelyllä ja Pipsa hyppäsi puoli kuivaan ojaan juomaan. Ojasta ylös tuleminen ei ollutkaan yhtä helppoa kuin sinne meno ja koira joutuikin juoksemaan hetken ojassa, ennenkuin löysi sopivan loivan kohdan ylös kiipeämiseen. Sain melkein pidätellä äitiä, joka kauhuissaan oli jo menossa nostamaan koiraa pois ojasta; "Mutta kun se on niin pieni vielä" :D Monelle muullekin olen joutunut tolkuttamaan sitä, että vaikka koira onkin kooltaan pieni, se on kaikkea muuta kuin avuton. Mielestäni Pipsa on vielä erityisen sitkeä sissi alle 6kk ikäiseksi koiraksi :D Mutta niin se koko tuntuu monia hämäävän..

Supikoirat tuntuvat kiinnostavan Pipsaa aivan älyttömästi, mikä on todella hieno homma :) Muutamaan kertaan ollaan oltu jo supikoiriin tutustumassa ja kiinnostus tuntuu kokoajan vain kasvavan. Illalla oltiin kävelemässä kotipuolessa ja käytiin katsomassa naapurin lehmiäkin laitumen vieressä.. Lehmät olikin tosi ihmeellisiä otuksia ja niille piti varovasti pari kertaa haukahtaakin, ihan vain varmuuden vuoksi :) Lenkkimme vei kohti rantaa, mistä päätettiinkin lähteä kävelemään polkua pitkin kotia kohti. Ihmettelin, että kuinka Pipsa kulkeekin niin hienosti ja hitaasti polkua pitkin edelläni, nenä maassa kiinni. Polkumme johti takaisin lehmälaitumen liepeille ja päätettiinkin sitten käydä vielä katsomassa ammuja lähempää. Päästiin n. 15m päähän lehmistä ja Pipsa kiskoi hulluna lähemmäs, en vain uskaltanut päästää, kun lehmät alkoivat liikehtiä siihen malliin, että niiden kehonkieli varoitti jo ettei kannattaisi tulla lähemmäs. Katseltiin siinä sitten hetki lehmiä, kunnes huomasin että niiden jaloissa liikkui jotain muutakin. Kuinka ollakaan, siellähän juoksi supikoira! Olisi ollut mahtava paikka päästää koira elukan perään, mutta en uskaltanut, sillä hieman pelkäsin että se olisi päätynyt lehmien jalkoihin.. (( Eikä Pipsa kyllä ole vielä valmiskaan kohtaamaan supia aivan kasvotusten, mutta jos koiralla olisi ollut enemmän kokemusta, olisi ollut hieno paikka ottaa supihaukut :) )) Kierrettiin sitten vielä vähän toista kautta katsomaan, josko supi olisi näkyvillä toiselta suunnalta, mutta turhaan. Loppujen lopuksi tajusi, että olimme lenkkeilleet supikoirien valtatietä pitkin, ilmankos tyttö kulki niin tarkkaavaisena polkua pitkin :D

Tämmöstä meillä tällä kertaa :) Kyllä sitä näemmä ihan arkenakin sattuu ja tapahtuu. Lopuksi oli vielä laitettava kuva hännättömästä Pipsasta. Heh, kamera ei ole ehtinyt mukaan hännän liikkeisiin ja näyttääkin siltä, ettei koiralla ole häntää ollenkaan :)

Kuvailua

"Kauhukseni" yksi päivä huomasin ettei Pipsasta ole vielä tietokoneella kuvia kansiossa, jonka nimi on 5kk. Tähän asti olen muistanut kuvailla kasvavaa koiraa melko usein, mutta jotenkin nyt on ollut aivan täydellinen suvantovaihe sillä saralla. Päätettiin sitten korjata tilanne ja lähdettiin metsään iltalenkille, samalla oli tarkoitus vielä kerätä viimeisiä kuvia herbaarioon, joka on yksi monista koulutehtävistäni. Uskoisin että kaikki tarvittavat kasvit on jo kuvattu, mutta otinpa nyt sitten ainakin varakuvia, mikäli joitakin kasveja vanhoista kuvista on vaikea tunnistaa. Metsässä alkaa pikkuhiljaa näkyä jo ruskanvärit. Punaruskea koira muodostaa kyllä edelleen upean kontrastin sammalia vasten, eikä koira näyttänyt yhtään hullummalta punertavassa varvikossakaan :) Vauhtia neitokaisella oli metsikössä kuitenkin sen verran, että suurin osa kuvista epäonnistui ja koska kamerassa oli kasvikuvausta varten lähiobjektiivi kiinni, oli lähes mahdotonta saada neiti elohopeasta kuvia. Muutama kuva kuitenkin onneksi onnistuikin ja saatiin täytettä 5kk kansioon :)

Yhdestä kuvasta näkyy todella selvästi se, että tytölle on kasvanut (ja kasvaa edelleen) viimeiset poskihampaat! Vähän tuntuu olevan vielä ikenet turvoksissa :D Nyt muuten havaitsin oikeasti sen, että alakulmurit ovat alkaneet heilua kunnolla! Jee, eiköhän niistä kohta päästä eroon :) Hampaat ovat olleet niin hassun näköiset, kun edessä on jo jykevämmät "rautahampaat" ja niiden vastakohtana puolestaan kulmahampaat, jotka ovat aivan onnettomat piikit :D

Kuvauksesta tuli vielä mieleeni.. Olen ajatellut teettää Pipsan elämän ensimmäisestä puolivuotisesta sellaisen ifolor -kuvakirjan.. Onko kellään kokemusta kyseisistä kuvakirjoista? Ajatuksena kuulostaa ainakin tosi hyvältä, mutta mahtaako saada rahalleen hyvän vastineen..? :)


Kuvattava kertoo liiankin selkeästi mielipiteensä poseerauksesta :D Tämä oli yksi niistä harvoista kuvista, joita olin ottanut ennen metsäreissua.


"Ehkä ei haittaa jos vähän tästä maistan.."


Ryhdikäs asento :)

Remonttia

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo parisen viikkoa. Olemme taas eläneet putkiremontin keskellä ja kaikki aika ja energia on mennyt koiran hoitopaikkojen etsimiseen ja puolet ajasta taas sairasteluun. Emäntään iski pienimuotoinen syysflunssa, mistä Pipsa oli kyllä enemmän kun mielissään. Mikä voisikaan olla ihanampaa, kuin maata päivä saman peiton alla kuumeesta punaisena hehkuvan emännän kanssa? :) Kipuilun lisäksi emännällä oli kädet täynnä, siivotessa remppamiesten jälkiä. Herkullisia lastulevyn palasia oli koko vessa ja eteinen täynnä. Nyt remontti on onneksi putkien osalta saatu päätökseen, mutta vessan katto jouduttiin kuitenkin jättämään toistaiseksi auki, sillä talonmies epäili, että rankkasateiden aikaan saattaa katolta valua sadevesikaivosta vettä välikatolle ja sitä myötä meidän vessan kattoon. Tilannetta siis seurataan.

Remontin aikaan Pipsakin joutui päiväksi hoitoon. Hoitopaikkaa ei onneksi tarvinnut etsiä kaukaa, sillä Pipsan "kummitäti" pystyi ottamaan lapsukaisen päiväksi. Hoitopaikka olikin aivan ihana, siellä oli paljon koiran ja kissan hajuja ja sokerina pohjalta löytyi lemmikkikani! Kani, Urho nimeltään, oli aivan vastustamattoman ihana. Kaverukset oli pakko erottaa päivän ajaksi, sillä Pipsa kävi ihan ylikierroksilla kanin seurassa. Sanoinkin hoitotädille, että voi olla ettei koira lopeta kanille haukkumista, sillä se saattaa olla jo liian lähellä sen luotaisia viettejä.. Riistaviettiä tietenkin tarkoitin. Hoitotäti päättikin sitten siirtää kanin kylppäritiloihin, ettei kani saisi turhaa stressiä. Muuten hoitopäivä oli mennyt oikein mallikkaasti.

Kuluneen parin viikon aikana olen huomannut, että Pipsa on alkanut käyttää nenäänsä aiempaa enemmän. Saunarannassa kuljetaan vain nenä maassa ja kuulo off-asennossa. Myöskin kotona nuuhkitaan kissan jälkiä ilmavainulla ja juurikin hoitopaikassa nuuhkutettiin aivan hullunlailla uusia huumaavia tuoksuja. Olenkin miettinyt, että voisikohan Pipsan kanssa aloittaa jonkin asteiset jäljestys harjoitukset kotikonstein? :)

Käytiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa ampumaradalla kuuntelemassa vähän pyssyjen pauketta. Oletukseni olikin, ettei Pipsa edes huomaa pauketta ja oletus osui oikeaan! Koira kuunteli ensimmäistä paukkua hieman korvat höröllä, mutta sitten totesi, että ei liikuta hänen elämäänsä ja jatkoi touhujaan normaalisti paukkeen jatkuessa :) Hienoa!



Lopuksi oli vielä pakko laittaa kuva saunarannasta, jossa mäyris tietenkin määrää tahdin ja "mummu" tottelee :) Pipsa tahtoi päästä lämpimään untuvatakin sisään ja tahtohan toteutui :)

Unia

Kotirannalta kuvattu uitettu koiran raasu :)



Tänään olisi päivällä saanut salaa kuvattua varmaankin melko mielenkiintoista videota nukkuvasta emännästä ja koirasta. En sitten koiran omista unista tiedä, mutta ainakin minä uneksin jo täydesti alkavasta metsästyskaudesta! :D Olin kettujahdissa Pipsan kanssa ja saaliiksi saatiinkin pikkuinen kettu.. Uni kuitenkin loppui kummallisesti .. kyy puri minua ja loppuajan jahtasikin sitä lapion kanssa, kunnes jouduin sairaalaan umpisuolileikkaukseen, jonka jälkeen en pystynyt kunnolla puhumaan kun koko naama oli puuduksissa nukutuksen jäljiltä.. Heh, voin vaan taas kuvitella minkälaista höpötystä olen saanut aikaan noin tapahtumarikkaan unen aikana. Koira tietenkin kyhnytti kyljessä koko päikkärien ajan ja on myös hyvin mahdollista että koira on nähnyt myös unia. Ehkä myös samaisesta kettujahdista ;) Aluillaan oleva metsästyskausi tulee siis jo uniinkin, niin paljon sitä odotetaan!

Jestas meidän pieni mäyräkoira muuten on mustasukkainen! Itsehän en saa edes koskea Miskaan, kun jo koiran täytyy käydä tökkäämässä minua märällä nenällään.. Saas nähdä tuleeko tästä mustasukkaisuudesta vielä ongelma. Olen koittanut kyllä komentaa Pipsaa kun se alkaa mahtailemaan kissalle, mutta enemmän olen yrittänyt kehua koiraa ja kissaakin kun kuulumiset vaihdetaan ilman kyräilyjä. On kyllä toisinaan huvittava seurata, kuinka koira pitää kissaa selvästi itseään ala-arvoisempana :D Välillä kissaa kohti astellaan topakasti marssiaskelin, häntä tikkusuorana ylhäällä, ryhdikkäästi mahtaillen, istutaan kissan viereen ja liiskataan kissa lattiaan yhdessä tassun painalluksella. Hmm :D

Otettiin tänään temppujen opettelulistalle mukaan muutama uusi käsky. Istuminen, tassunanto ja maahan meno sujuukin jo melkoisen mallikkaasti, joten seuraavaksi operoimme käskyjä pyöri ja kieri. Luoksetulokin vaatii edelleen toistoja, samoin kuin paikalle jääminen. Paikalle jääminen onnistuu jo hienosti oven edessä, eli silloin kun minun pitää päästä ovesta ilman koiraa. Toisinaan paikalle jääminen herpaantuu ruokakupin edessä, mutta ruokaa ei heru ennenkuin koira odottaa nätisti.

Ikävätä

Viime kirjoituksesta onkin taas vierähtänyt tovi. Arki on sujunut tavalliseen tapaan. Ainoana poikkeuksena oli torstai-perjantai välisenä yönä se, että minä en ollut kotona. Olimme luokan kanssa opintoretkellä pirkanmaalla, erilaisiin soihin tutustumassa. Matkan aikana käytiin muun muassa lakkasuolla, siikanevalla ja ryövärin kuopalla. Varsinkin tuo siikaneva, oli varsin valloittava paikka. En olisi koskaan uskonut, että suota voi olla niiiiiin paljon! 1500 hehtaaria suota kuulostaa jo ajatuksenakin hurjalta, saatika sitten luonnossa. Vau.

Yllä oleva kuva on kuvattu näköalapaikalta. Heikosta laadustaan huolimatta siitä saa hieman käsitystä siitä, minkä kokoinen suoalue oli kyseessä.

Pipsa siis vietti kaksi kokonaista päivää ja yhden yön isännän kanssa kaksin. Kun sitten perjantai-iltana palasin kotiin, oli vastassa onnellinen mäyräkoira, joka ei tiennyt miten päin olisi ollut, enkä voinut olla ihan varma siitäkään, että heiluttiko koira häntää, vai häntä koiraa :D Vauhtia siis riitti! Isäntä ei sen kummemmin koiran kanssa lenkkeillyt ja tuloksen kyllä huomasi heti. Liikaa energiaa purettiin kaikken näköiseen kiellettyyn.. Yöpalaksi syötiin yhdet (melkein kahdet) rintsikat, oma nahkapanta oli tikattu piikkihampailla yms.. Jos pikkuinen mäyräkoira saa aikaan tuollaiset tuhot, miten mahtaakaan käydä sitten aikuisiällä jos lenkit joskus jäävät liian lyhyiksi..? On todellakin pidettävä huolta siitä, että koira saa päivittäiset liikuntansa!

Tänään juostiinkin sitten rannassa senkin edestä, että parina päivänä jäi liikunnat vähän vähemmälle.. Lelupossun perässä juostiin sellaista kyytiä että heikompia jo hirvitti ;) Lisäksi harjoitettiin taas jälleen hengenpelastusta vedestä. Eipä meinannun tulla isäntäväen uimisesta jälleen kerran mitään, kun mäyräkoira ui tämän tästä ympyrää uimarin vieressä. Iltapalaksi syötiin kalaa. Nyt näyttäisikin kyllä sitten uni maistuvan ;)


Kuva viime viikonlopulta. Tässä ollaan niin mäyriksen näköisiä :)


Sikari suussa :)

Rokotukset kunnossa!

Viimeviikolla käytiin hakemassa Pipsalle taas rokotuksia. Lääkärin pöydällä seisoskelu oli tosin koiran mielestä liian tylsää, joten paikallaan ei maltettu pysyä. Lääkärin naamaa olisi ollut ihana nuolla ja käsiä pureskella. Meikäläinen hikoili vieressä ja yritti kaikin mahdollisin tavoin rauhoitella koiraa ja pitää sitä paikallaan. Kaiken lisäksi meidän oma lääkäri oli vielä kesälomalla, joten sijaislääkäri ei edes antanut mitään kivoja nameja Pipsalle rokotuksien ajaksi :/ Loppujen lopuksi keksin itse kyykistyä Pipsan tasolle ja siitäkös tyttö riemastui ja alkoi pusuttaa naamaani ja sillä välin lääkäri ehti piikittää likan kahdesti ;) Kun näin jälkikäteen miettiin, niin kyllähän ne rokotukset hienosti meni, samoin kuin kaikki muukin, ottaen huomioon sen, että Pipsa todella on elohopeaa.. Ainoa asia, johon haluaisin kuitenkin parannusta jo tässä vaiheessa on hampaiden katsominen. Sitä ollaankin nyt rokotuksista asti koitettu harjoitella.. Aina kun koira antaa katsoa hampaita (tai edes koskea suuhunsa) rimpuilematta, kehun sitä kovasti, mutta en kuitenkaan lopeta tutkimuksia siihen vaan pyrin tarkastamaan aina koko suun. Tutkimuksissa olen havainnut, että ylärivin etuhampaista on kaksi tainnut vaihtunua jo pysyviin, sillä ne ovat hyvin lyhyen ja tanakan näköisiä verrattuna vaikkapa alarivin naskaleihin. Alarivinkin etuhampaat heiluvat jo aikas kivasti, joten ehkäpä sinnekin kohta uusia pukkaa :) Luita on pureskeltu kovasti, samoin kongia, joten toivotaan että säästytään huonekalujen pureskelulta. Haluaisin kuulla vähän muidenkin mäykkyjen hampujen vaihdoista, mihin aikaan vaihtuminen alkoi ja mitkä hampaat lähtivät ensimmäisinä? Oliko ongelmia?

Emännällä alkoi taas koulu ja Pipsa joutuu edelleen elelemään päivät yksikseen kotona. Hienosti on kyllä mennyt, ei mitään tuhoja ole tehty, eikä yhtään pissaa eikä kakkaa lattialla kun isäntäväki on palannut kotiin. Ilmeisesti tyttö nukkuu kaiket päivät :)

Kuvaamisessa on ollut taas pienoinen tauko, mutta yritin kuitenkin viikonloppuna saada muutamia otoksia koiruudesta.

Onkohan nämä nyt niitä "kissa ja koira -leikkejä"? :D





Kalastajat.


Uimaharjoituksissa.


Sinne se kala tippui ... eikö kukaan aio sitä noutaa?


Perhana.. Kaikki pitää itse hoitaa.

Panta

Tänään käytiin ostamassa meidän vauvalle oikein isojen tyttöjen panta! Kaupasta mukaan tarttui siis Hurtan nahkainen punottu panta, saas nähdä kauanko pannan pituus piisaa.. Toivotaan että ihan aikuiskokoon asti :) Hurtan pantoja löytyy linkin takaa ja tämä meidän panta on nyt sitten se "punospanta, niklattu".

Yritinpä sitten saada neitokaisesta kuvaa uuden "kravattinsa" kanssa, mutta mitään mestariotosta en kuitenkaan saanut aikaan. Tässä muutamia koitoksia.


Tässä näkyy vähän itse punosta.


Mitä sä äiskä oikein yrität..?


Mitä sulla siellä kädessä oikein on?


Okei, poseeraan vain jos possunkorvakin tulee kuvaan.

Tänään tuli todettua että Pipsa on aika haka kärpästen metsästämisessä :) Ne paholaiset kun kiusaavat sitä heti kun silmänsä hetkeksi ummistaa.

Aloitan tänään operaation "Pipsalle uusi pesä". Ressukka taisi loukkaantua, kun heitin eilen suursiivouksen yhteydessä vanhan pahvilaatikko pesän roskiin.. Hmm, no ei siitä kyllä ollut enää jäljellä kun pohja ja kaksi seinää. Mielenosoitukseksi Pipsa nukkui koko yön kuljetusboksissaan eteisessä, eikä normaalilla nukkumapaikallaan. Ostin tänään tarjoustalosta seeprakuosisen fleecehuovan, ehkäpä siitä valmistuva pesä voisi korvata rakkaan pahvilaatikon joskus tulevaisuudessa..

Pipsa sai tänään myös matokuurin. Painon nousu on hieman tuntunut hidastuvan, nyt koira painaa kotivaa´an mukaan 5,2kg.

Rantavahti ja iltamaisemia

Valppaana!


Tuleppas muija nyt pois sieltä vedestä, ettei tarvi alkaa tositoimiin.


Sadetta ilmassa..


Aurinko kultaa puita.